Tämä maaginen kieli, INTERLINGUA, on ollut olemassa jo 55 vuotta. UMI:n (Union Mundial pro Interlingua) pidettiin Gdanskissa, Puolassa, heinä-elokuussa 2001. Interlinguan historialla on mielenkiintoisia yhtymäkohtia Paneurooppa-liikkeeseen. Kreivi Richard
Coudenhove-Kalergi julisti Paneurooppa-manifestinsa vuonna 1924, interlinguan kehitys alkoi vuonna 1924 Alice Vanderbilt Morris'in aloitteesta. Hän oli miljardööri Vanderbiltin, erään maailmanhistorian rikkaimmista henkilöistä, tytär.
Vuonna 1951 Coudenhove-Kalergi ja "Euroopan Yhdysvaltojen perustuslakikomitea" julistivat projektinsa eurooppalaisen federaation perustuslain laatimiseksi. [Komitean jäsenet olivat: Benvenuti (Italia), Bohy (Belgia), von Brentano (Saksa), Braun (Saar), Maccas (Kreikka), Mackay (Iso-Britannia), Maxudi (Turkki), Philip (Ranska), Schmal
(Alankomaat) ja Wolters (Luxemburg). Komitean pääsihteerinä toimi R. Coudenhove-Kalergi].
Vuonna 1951 tri Alexander Gode von-Aesch saattoi New York'issa päätökseen interlinguan kehitystyön, joka kulminoitui kahteen peruskirjaan: "Interlingua-English Dictionary" (IED) ja "Interlingua a grammar of the international language".
Näiden n. 50 vuoden kuluessa Paneurooppa- ja interlingua-liikkeet järjestivät lukuisia kansainvälisiä konferensseja Euroopassa. Sekä Paneurooppa että interlingua asettuivat Yhdysvaltoihin toisen maailmansodan aikana. Kreivi Coudenhove-Kalergi, jonka päämaja sijaitsi Wienin keisarillisessa palatsissa, oli suunnilleen ykkösenä Hitlerin ja Itävallan natsien tappolistalla. He olivat jo murhanneet liittokansleri ja Dollfuss'in, joka oli myös Paneurooppa-unionin jäsen. Coudenhove-Kalergi piti murhattaman viimeistään "Anschluss" - päivänä
(Saksan Wehrmachtin hyökkäys Itävaltaan). Coudenhove-Kalergin onnistui paeta melkoisten seikkailujen jälkeen Sveitsin lähetystön autolla Slovakia, Unkarin, Jugoslavian ja Italian kautta Sveitsiin.
IALA:n (International Auxiliary Language Association), joka kehitti interlinguan,
toimisto muutti Liverpoolista Englannista New York'iin mm. koska Saksan Luftwaffe
pommitti ankarasti Liverpoolia.
Mikä on interlingua?
Interlinguan perusidea on se että kansainvälisiksi sanoiksi
hyväksytään sanat, jotka esiintyvät vähintään
kolmessa seuraavista kontrollikielistä: Italia, espanja/portugali yhdessä,
ranska ja englanti, saksa ja venäjä reservinä. Kielioppi on kyseisten
kontrollikielten hybridi.
Tällä menetelmällä on kehitetty kansainvälinen kieli joka
käyttää (1) niitä latinan sanoja (ja kreikan latinan kautta)
jotka ovat säilyneet meidän päiviimme saakka ja (2) uusia sanoja jotka
ovat syntyneet tieteellisen, sosiaalisen ym. kehityksen myötä.
Itse asiassa latina on ainoa todellinen "lingua franca" historiassa.
Latina elää edelleen romaanisissa kielissä ja se on jättänyt
voimakkaan jäljen kaikkiin eurooppalaisiin kieliin. Periaatteessa interlinguassa
ei käytetä kontrollikielten sanoja sellaisinaan vaan sanojen "prototyyppejä",
esim. latinan sanoja siinä muodossa kuin missä ne olivat juuri ennen latinan
lopullista eriytymistä kansallisiksi kieliksi (italia, espanja jne). Monet sanat
ovat niiden alkuperäisissä latinalaisissa muodoissaan mutta
interlingua on jättänyt pois klassisen latinan arkaismit ja kansallisten
kielen omituisuudet. Interlingua on erittäin kaunis kieli, rytmikäs ja
melodinen ja siinä vallitsee ihanteellinen tasapaino vokaalien ja konsonanttien
välillä.
On vallinnut kaksi päätrendiä:
Euroopan Unionin käyttökieliksi:
1. Englanti
2. Englanti-ranska-saksa
Näitä ratkaisuja vastaan puhuvat:
1. Muiden eurooppalaisten valtioiden ei pidä sietää sitä että pieni joukko valtioita, joiden äidinkielinä ovat edellämainitut kielet, saavat nauttia siitä suuresta edusta että he saavat käyttää omaa kieltään kansainvälisessä kommunikoinnissa kun muiden maiden on opeteltava ja käytettävä vierasta kieltä.
2. Tulee esiintymään epätervettä kilpailua näiden suurten kielten välillä. Ja Italia, Espanja ja Puola eivät ole kovinkaan pieniä. Ja entä sitten kun Turkki on Euroopan Unionin jäsen. Silloin Turkki on todennäköisesti EU:n suurin jäsenmaa.
3. "Hegemonististen isovelikielten epäpyhä triumviraatti" voi johtaa
direktoraattiin joka tekee päätöksiä muiden päiden yli.
4. Ei ole rationaalista että kaikkien Euroopan ihmisten on opeteltava kaikki nuo kolme kieltä. Kokemus Ruotsissa on osoittanut että tietyn tason saavuttaminen interlinguassa on mahdollista neljäsosassa siitä ajasta mikä kuluu kansallisen kielen hallinnan oppimisen.
5. Englanti soveltuu huonosti manner-Euroopan yhteiseksi kieleksi. Kun ääntäminen melkein kaikissa manner-Euroopan kielissä ei eroa kovin paljon latinan ääntämisestä (yhtenä huomattavana poikkeuksena ranska) englannin ääntäminen, varsinkin Amerikan englannin, poikkeaa radikaalisti eurooppalaisista kielistä. Englannin vokaalisysteemillä ei ole paljon yhteistä manner-eurooppalaisten kielten kanssa:
Interlingua Englanti
A
EI jne.
E
I jne.
I
AI jne.
O
OU, myös ÖU, I jne.
U
JU jne.
Y
AI jne.
CAESAR = SIISÖ(R), SPARTACUS = SPADÖGÖS,
jopa SPAADÄGÄS
Amerikassa suuren keisarin ja latinan proosan suuren mestarin Caius Julius Caesarin nimi
äännetään "Dzhuliös Siisö(r)" ja kaikkien vapaussankarien
ikonin Spartacuksen nimi kuten "Spadögös", jopa "Spaadägäs"
Latina on tarkka kuin luodikko -
englanti roiskii kuin haulikko
Latina on ihanteellinen kieli, kun tarvitaan tarkkuutta. "Tarkka kuin luodikko"
, sanoo Otto von Habsburg ja lisää halveksivasti: "Englanti roiskii kuin haulikko."
Yhteinen käyttökieli kuten Esperanto tai pidgin-englanti ei ainoastaan
köyhdytä kieltä vaan se olisi myös epädemokraattinen ratkaisu,
arvelee von Habsburg. Jos esimerkiksi sopimus muotoillaan vain yhdellä kielellä,
sitä tulkittaisiin hallitsevan kieliryhmän ehdoilla. "Monikielisyys suojelee
heikkoja", sanoo von Habsburg.
Koska juuri kukaan ei hallitse englantia todella, EU-komissio keskustelee ongelmista vain teknisellä tasolla, kulttuuriset ja historialliset aspektit jäävät tällöin helposti huomiotta. Tällainen kielen latistaminen on vaaraksi ajattelullekin. Monimutkaisia ajatuksia ei synny ellei niitä osata myös lausua julki. Toisaalta kielten runsaus saa aikaan että eurooppalaiset vain vaivoin löytävät toisensa. 70-vuotias entinen europarlamentaarikko Luciana Castellina, aktiivinen kielilahjakkuus Italiasta, sanoo: "Kaikki lukevat omaa sanomalehteään. Eivätkä vain poliitikot. Myöskään päätoimittajat eivät osaa kommunikoida toistensa kanssa. Miten voisi syntyä yleiseurooppalainen vuoropuhelu? Ei ole ihme, että Brysselissä ryhmittymät muodostuvat enemmän yhteisen kielen kuin poliittisen vakaumuksen ja inhimillisten sympatioiden ympärille. EU:ta rakennettaessa kieliasioita ei ajateltu tarpeeksi." (Die Zeit 1999:25)
Euroopan kansalliset kielet
Yhden yhteisen kielen - interlinguan - ei tarvitse merkitä kansallisten kielten ja paikallisten murteiden heikkenemistä. Päinvastoin tulee aktiivisesti rohkaista kansallisten kielten, suurten ja pienten,
naapurimaiden jne. oppimista ja käyttöä.
Interlingua, joka ole yhdenkään maan äidinkieli, ei voi olla suureksi uhaksi kansallisille kielille.
Englanti merkitsee hyvin suurta vaaraa. Koska englanti ei ole systemaattinen vaan analyyttinen kieli ilman minkäänlaista johdonmukaista foneemien ja grafeemien yhteenkuuluvuutta, on omaksuttava koko anglo-amerikkalainen miljöö, jopa erikoismiljöitä, lontoolainen, USA:n keskilänsi jne.
Anglo-amerikkalainen viihdeteollisuus myy tuotteitaan erittäin agressiivisesti - tuotteita,
jotka ovat usein laadultaan ja toisinaan moraaliltaankin kyseenalaisia.
Radioaallot ovat täynnään monotonista ja mielikuvituksetonta
amerikkalaista pop-musiikkia. Euroopan on palautettava henkiin rikas kulttuurinsa.
Kuten Ranskan pääministeri Lionel Jospin sanoi, on vaarallista jos
kulttuuri tulee yhdestä ainoasta lähteestä.
Englanti - kieli muiden joukossa - ei enempää
eikä vähempää
Euroopan Unionin ja Paneurooppa-unionin tavoitteena tulee olla englannin palauttaminen oikeaan paikkaansa: Kieleksi muiden joukossa, ei enempää eikä vähempää. Millään kansallisella kielellä ei saisi olla hegemoniaa muihin kieliin nähden.
Lopullisena tavoitteena tulisi olla että myös USA ja Yhdistynyt Kuningaskunta kommunikoisivat ei-englanninkielisten Euroopan maiden kanssa interlinguaksi. Epäilemättä myös englantia on osattava Euroopassa - niin kauan kuin USA:lla on niin hallitseva asema korkeatekniikassa. Myös yhteistoiminta NATO:n kanssa, sisäinen ja ulkoinen, edellyttää englannin käyttöä - absoluuttinen sotilaallinen supervaltio tuskin luopuu vapaaehtoisesti kielellisestä johtoasemastaan liittoutumassa.
Tosin myös sotilaskäytössä tai ilmailussa
interlingua on toimivampi kuin englanti. Radioliikenteessä pahojen häiriöiden vallitessa esim. järjestysluvut, kuten
thirty-third (33rd,
thööti-thööd - jopa thöödi-thööd USA:n englannissa) tai forty-fourth (44th,
footi-footh - foodi-footh/fodi-food USA:n englannissa) ovat paljon huonommin
tunnistettavissa kuin interlinguassa: trenta-tertie, quaranta-quarte.
Joka tapauksessa Euroopan Unionin pitäisi pyrkiä siihen että myös USA:n edustajat käyttävät interlinguaa (tulkin välityksellä jos he eivät hallitse itse interlinguaa) asioidessaan eurooppalaisten kanssa. Interlingua olisi luonnollinen kommunikaatioväline kaikkialla Amerikoissa. Siellähän kaikki suuret kielet ovat interlinguan kontrollikieliä.
EUROYLPEYS JA EUROIDENTITEETTI
Yksi motiivi käyttää interlinguaa yhteisenä käyttökielenä on euroylpeytemme. Euroopalla tulee olla selvä eurooppalainen identiteetti ja oma kielensä, oudon valtamerentakaisen kielen asemesta!