|
|
|
|
Le sequente texto es ex le libro
E.P. Gopsill
Obtenibile ab Servicio de Libros UMI
Precio 11.80 EUR
Un grande aspiration
Omne evento in le historia ha su causas e su effectos. Pro explicar
lo on debe primo studiar su causas. Omne interlinguista sape que interlingua nasceva in 1951 con le publication del dictionario interlingua-anglese, cuje redactor era Alexander Gode, e le grammatica preparate per A. Gode e Hugh E. Blair. Totevia, iste evento non haberea essite possibile sin le existentia del "International Auxiliary Language Association"
Un grande aspiration
Durante que illa era patiente in un clinica in le prime annos 1920,
un seniora american multo ric, Alice V. Morris, le sposa de Dave Hennen
Morris (ambassator statounitese in Brussel 1933-1937), per hasardo discoperiva le existentia de esperanto. Illa deveniva multo enthusiastic pro le idea de un lingua auxiliar pro tote le mundo. Alora, dr. Frederick Gardner Cottrell del "International Research Council" (Consilio International del Recerca) interessava e sr. e sra. Morris pro le creation de un organisation permanente que prosequerea le studios de linguas international jam comenciate per varie committees. Sr. e sra. Morris ambes videva le opportunitate presentate a illes pro realisar lor ambition de promover le cosa.
Le movimento in favor de un lingua auxiliar pro relationes international
habeva jam recipite un nove impeto per le labores del "Committee on International Auxiliary Language" establite per le "International Research Council" a su conferentia in Brussel in 1919. Le committee assemblava personas qui habeva grand experientia in cosas international, in communicationes, e qui possedeva grande erudition linguistic pro discuter le problema. Como resultato del labor de iste committee le "American Association for the Advancement of Science", le "British Association for the Advancement of Science" e le associationes equivalente francese e italian, [nota del traductor: istes es le plus importante del institutiones scientific in cata pais] con le "American Council on Education", le "American Council of Learned Societies" (Consilio American de Societates Academic), con altere gruppos de specialistas institueva le "International Auxiliary Language Association" (IALA).
Le International Auxiliary Language Association
In 1924 IALA era constituite legalmente in le Statos Unite como organisation non a scopo lucrative, cuje scopo (secundo su Outline of Program - summario de programma - 1924, pagina 9) era "promover studios, discussiones, e publicitate extense de omne questiones relative al establimento de un lingua auxiliar, con recercas e experimentos capace de avantiar le establimento de un tal in modo intelligente e super fundationes stabile".
Postea, al pagina 15, le Outline of Program dice que le lingua final
deberea esser recommendate de esser "adoptate finalmente per le governamentos del mundo". Illo indicava que le lingua final non existeva. Le proxime paragrapho defini le scopo: "Establir un lingua synthetic, que debe esser instruite in omne systemas de education per tote le mundo, como un medio commun de excambio de pensamento e del diffusion de saper inter gente qui ha differente linguas maternal".
On planava que recercas sia initiate e in America e in Europa. IALA
obteneva su appoio financiari de plure fontes, como per exemplo le Carnegie
Corporation, le Rockefeller Foundation, e le Research Foundation, ma le
appoio le plus importante era date per sr. e sra. Morris e su familia. Iste ressources finiva al
morte de sra. Morris in 1950.
Le studios per IALA del linguas national e
Le prime annos del IALA era utilisate in le exploration del problema
del lingua. On creava un lista de tote le litteratura que contineva discussiones
del linguas international, e on assemblava un bibliotheca del libros relative
al problema. Al mesme tempore on establiva contacto con le varie gruppos
que supportava le varie linguas auxiliar.
IALA accentuava ab le comenciamento que non era le scopo del Association
disveloppar un nove lingua auxiliar. Su scopo esseca plus tosto establir
un base scientific pro le comparation del projectos currente, e dunque
illo initiava un investigation comparative del Esperanto de Zamenhof (1887), del Latino sine flexione de Peano (1903), del Ido de Couturat e Leau (1907), del Esperanto II de Saussure (1910), del Occidental de Wahl (1922) e del Novial de Jespersen (1928). Il habeva anque un studio comparative del linguas le plus importante ethnic (anglese, francese, germano, italiano, latino, russo, e espaniol), ab le quales le linguas auxiliar que on investigava tirava lor material. Ma in le prime stadios, le scopo era arrivar a un compromisso inter le linguas mentionate in supra. Proque Zamenhof e Couturat non plus viveva, Edmond Privat defendeva Esperanto e Sigfried Auerbach defendeva Ido.
Sperantia de un compromisso interrate
Plure reuniones de iste autores e campiones era arrangiate inter
1925 e 1930 per sra. Morris a Paris, a Bex, a Geneva, e a Montreux, ubi cata representante offereva concessiones reciproc e acceptava cambios in lor linguas respective, dunque on pote dicer que iste studio del linguas international currente era plus profunde que faceva le Delegation pro le Adoption de un Lingua Auxiliar International de 1907.
Totevia, omne effortios de compromisso era in van. Le esperantistas e le idistas manteneva lor differentias, e lor character schematic era incompatibile con le linguas naturalistic, e dunque on abandonava le sperantia de compromisso, e cata lingua prendeva su via original. Al Secunde Congresso International de Linguistas a Geneva in 1931, IALA arrangiava pro le prime vice que linguistas professional e expertos in linguas auxiliar conveniva durante un periodo de duo septimanas pro excambiar ideas. Le conferentia era convocate per professor Otto Jespersen, e illo dava su approbation al programma de recercas del IALA, e non minus de 27 linguistas eminente (non membros del IALA) signava le documento de supporto. Anque octo alteres addeva lor nomines al Tertie Congresso de Linguistas a Roma in 1933.
Profunde recerca duce a un
Interim, IALA faceva recercas in America del Nord. Professor Herbert
N. Shenton, alora del Universitate Syracuse, exequeva un studio intense
del difficultates interlingual in conferentias international e publicava
su reporto de istos in 1933. Dr. Edward L. Thorndike interprendeva un serie
de experimentos super le facilitate relative de apprender linguas construite
e natural, e publicava le resultatos de su studios anque in 1933. Helen
S. Eaton, membro del personal del IALA, faceva su recercas in le idea que
un lingua international, in iste caso esperanto, poterea esser utilisate
in un curso simplificate in le linguistica comparative pro adjutar a studentes studiar un prime lingua estranier. Illa publicava su reporto in 1938 e in 1940 un lista de frequentias semantic.
In 1935, IALA teneva un reunion al Ambassada American in Brussel (ubi
sr. Morris era le ambassator american), pro presentar le prime passos
del "Plan for obtaining agreement upon an auxiliary world-language" (Plano
pro obtener accordo super un lingua auxiliar mundial) del IALA. On planava
reuniones in correlation super le question de un lingua international.
On establiva un si-nominate "Committee for Agreement" (Committee pro Accordo pro discuter le criterios approbate de un lingua auxiliar mundial. Le prime reunion era tenite in januario 1936 in le Ambassada American in Brussel. Professor William E. Collinson del Universitate de Liverpool, qui habeva essite associate con IALA ab le prime annos (al minus post 1928), habeva jam facite studios preparatori de grande valor e remaneva in relation directe con le labor.
Un numero imponente de linguistas eminente era participantes de iste committee: 24 linguistas de 19 universitates se trova in le lista del publication Some Criteria for an International Language and Commentary
(Alicun criterios pro un lingua international e commentario) de 1937, paginas 35, 36. Le committee continuava su recercas in Europa usque al comenciamento del guerra in 1939 rendeva impossibile le reunion del committee. Durante 1936 un personal international de membros de formation professional in le philologia comparative era assemblate al Universitate de Liverpool, con professor Collinson como director e E. Clark Stillman como director adjuncte. Un subvention pro le labor initial era date per le Fundation Rockefeller al Universitate de Liverpool, ubi le personal
de recercas del IALA faceva su labores. De plus, le Research Corporation habeva generosemente date al IALA un subvention annual "pro le recerca de promover le realisation de un lingua neutral e non-politic." Le labor continuava a Liverpool pro assemblar e compilar le datos linguistic e le material de parolas international.
Le cambio de direction del scopo del IALA
Ben que IALA non habeva originalmente intendite construer su proprie
lingua auxiliar, illo comenciava cambiar su position post circa 1934, quando le convenientia de alicunque del linguas investigate currentemente deveniva de plus in plus dubitose. De importantia special era le argumentos si on debeva preferer un lingua naturalistic (como Occidental) o un lingua schematic (como Esperanto o Ido).
On teneva reuniones pertinente a Geneva in 1935 e a Copenhagen in 1937,
ubi - al grande surprisa del mundo interlinguistic - esperanto era toto
abandonate. Jam in 1937 le recercas del IALA veniva al conclusion que pro
elaborar un lingua scientificamente e impartialmente, on debeva extraher
lo completemente ab le linguas natural. Le recercatores habeva comprendite
que milles del parolas in le linguas europee esseca jam international,
e pareva scientific de extraher iste vocabulario commun a fin de obtener
le lingua desirate. Dunque le discussiones in iste reuniones europee, in
loco de esser sterile e negative, promitteva producer progresso positive
per acceptar un justification del naturalitate e per le rejection del methodo schematic, cuje adoption le publico interlinguistic habeva supponite proque e sra. Morris e professor Collinson era adherentes forte de esperanto.
Post le rejection de esperanto IALA se decideva a solver le problema
del linguas per crear su proprie lingua. Pro assecurar le completion de
un tal projecto sra. Morris generosemente provideva supporto adequate financiari. Le comenciamento del guerra in 1939 necessitava le dispersion del personal multinational. Multes del linguistas europee era utilisate appropriatemente per lor governamentos in le conducta del guerra. (Per exemplo, professor Collinson debeva abandonar le grosso de su classes in Liverpool in su labor pro le governamento britannic relative al problema de estranieros qui nasceva in paises inimic ha habitante Grande Britannia.) In consequentia, non era possibile arrangiar reuniones del "Committee for Agreement". Le datos linguistic e le bibliotheca jam accumulate al Universitate de Liverpool era transferite a New York. Ibi sr. Stillman organisava un nove personal de linguistas de varie nationalitates, que ille dirigeva usque ille entrava in le servicio de governamento in 1943.
Alora dr. Alexander Gode assumeva le direction del producto. Contacto
era mantenite ancora con professor Collinson. Dr. Gode continuava le
programma del recerca e su labor culminava in le "General Report" (Reporto
General) de 1945, que presentava le bases theoric del recercas del Association: le concepto del vocabulario international; le regulas establite pro le eligibilitate de parolas; lor standardisation secundo le prototypos etymologic e le characteristicas general del grammatica proponite. Al fin del Reporto, IALA presentava su lingua in le forma de tres modellos,
(1) le modello original naturalistic,
Naturalitate, si! - schema, no!
Post le guerra in 1946 professor André Martinet partiva del Sorbonne in Paris pro devenir director de equipa del recerca del IALA in New York. Pro discoperir le opinion public concernente le nove lingua que le Association probava trovar, professor Martinet faceva inquestas in varie paises pro trovar le desiros del usatores futur del lingua.
In 1946 professores Martinet e J.P. Vinay preparava un questionario satis grande de 127 questiones in anglese e francese que illes distribueva
a expertos in varie paises pro saper lor commentos super le variantes proponite in le General Report de 1945. Tres variantes era offerite pro commento, un modello naturalistic componite de parolas e tractos grammatic realmente in uso international in le linguas del mundo e duo modellos presentate in le Reporto General con le nomines Schematic E e Schematic K, omnes presentate como variantes possibile del interlingua fundamental. Responsas al questionario non serea considerate como votos. Le personal del IALA considerarea le responsas al questionarios con grande diligentia e arrivar a conclusiones secundo lor contento e secundo le datos jam disponibile e nove datos semper accumulante.
Pro le prime vice on dava al lingua proponite le nomine de interlingua.
Le anno sequente, 1947, IALA habeva elaborate un quarte variante e habeva
modificate le altere tres. Il habeva dunque quatro variantes pro studiar
- C, K, M, e P, characterisate per lor grado de proximitate al schematismo o naturalismo. Le variantes schematic era C e K, le variantes naturalistic M e P. Le variante C era similar al modello E del Reporto General, que resimilava occidental e le variante K quasi identic al K original que resimilava ido o esperanto liberate de su defectos obvie.
Le variante P era le modello original naturalistic que resimilava le latino con su tempores passate in -aba, -eba e -iba, infinitivos terminante in -are, ere e -ire, e substantivos e participios passate terminante in -e (calore, unione, proponite). Le nove variante presentate pro consideration era M, que pareva post le Reporto General. Le nove variante habeva le tempores passate terminante in -ava, -eva e -iva, e le infinitivos terminante in -ar, -er e -ir; le substantivos e le participios habeva nulle -e final, e dunque illo era multo simile al variante C. Iste quatro variantes era inviate a 3.000 personas appropriate in varie paises e era utilisate como le base de un sondage de opiniones demandante le variante preferite. Includite con le variantes il habeva un explication del plure argumentos in justification de cata variante.
Le resultatos del sondage monstrava un rejection decisive del variante
K, le variante extrememente schematic, lo que constitueva un rejection
additional del linguas del typo esperanto/ido. Il habeva un preferentia
definite pro variantes P e M, le modellos naturalistic, un tendentia que habeva monstrate se depost 1922 in Geneva. Variante C, un modello minus schematic que K, habeva minus de partisanos que P e M, le modellos naturalistic.
Le parlatores anglo-saxon e non-romance generalmente prefereva le variante
P, le variante elaborate plus o minus per dr. Gode, qui era german per
nascentia e american per selection, e le franceses prefereva le variante
M, le modello favorite e offerite per dr. Martinet, un francese. Le franceses monstrava anque un tendentia verso le variante C, que era plus proxime al M que al P. Dunque, le solution pareva esser un compromisso inter le P de Gode, le M de Martinet, e le variante C, lassante foras de consideration le variante K, le forma preferite per sra. Morris, la esperantista.
Le publication de interlingua
Il habeva nulle secreto que Gode e Martinet teneva opiniones differente, e era obvie un hostilitate inter illes. Martinet anque dubitava del capacitate del IALA de poner su projecto in uso practic. In consequentia, in 1948 professor Martinet se dimitteva del direction del IALA qual posto era offerite a dr. Gode, qui se poneva con su equipa producer le lingua final, que combinava le optime characteristicas del variantes P e M, e producer un grammatica e un dictionario, utilisante le resultatos de lor vinti-quatro annos de recerca in linguistica comparative e pedagogia linguistic.
Tres annos additional era necessari pro completar le detalios. Sra. Morris moriva in 1950, quando supporto financiari anque finiva. Fortunatemente il habeva satis de moneta pro publicar in 1951 le "Interlingua-English Dictionary" de Gode con 27.000 parolas (le intention original era solmente 10.000), e anque un grammatica complete de interlingua, scribite per Gode e Hugh E. Blair. Assi era complite le studio le plus minutiose pro producer un lingua international, al costo estimate de tres milliones de francos suisse.
Previe effortios pro crear un lingua auxiliar pare van e illusori in
comparation. Interlingua es un ver lingua que superpassa le effortios de
un sol homine, le methodo sequite pro crear tote le altere linguas auxiliar. Interlingua, dunque, es le resultato de travalios que durava 25 annos per equipas de linguistas que devotava un grande parte de lor tempore al thema, non solmente le tempore remanente post le labores de lor posto normal. Le lingua producite es tal que omne personas qui sape un lingua romanic forsan haberea necessitate de alicun studio pro usar lo activemente, ma qui pote generalmente leger a prime vista sin haber besonio de apprender lo, proque illo es le producto natural del linguas romance in un forma simplificate.
IALA era dissolvite in 1953 e reimplaciate per le Division
de Interlingua del Science Service.
[Per F.P. Gopsill e Brian C. Sexton]
|
Seuraava teksti on kirjasta
E.P. Gopsill
Tilattavissa: Servicio de Libros UMI Hinta 11.80 EUR
Suuret odotukset
Jokaisella historian tapahtumalla on syynsä ja seurauksensa. Tapahtuman selvitys täytyy aloittaa tutkimalla sen syytä. Jokainen interlinguanisti tietää että Interlingua syntyi vuonna 1951, kun julkaistiin sanakirja interlingua-englanti, jonka toimittaja oli Alexander Gode sekä kielioppi, tekijöinä A. Gode ja Hugh E. Blair. Tämä tapahtuma ei olisi ollut mahdollinen ilman "International Auxiliary Language Association'in" (Kansainvälinen apukielten yhdistys) olemassaoloa ja ilman Alice V. Morris'in taloudellista ja moraalista tukea.
Suuret odotukset
Ollessaan potilaana eräällä klinikalla 1920-luvun alkupuolella Alice V. Morris, erittäin varakas amerikkalainen nainen, Dave Hennen Morris'in (USA:n lähettiläs Brysselissä 1933-1937) puoliso, tutustui sattumalta esperantoon. Hän innostui suuresti ideasta että olisi yksi apukieli koko maailmaa varten. Tri Frederick Gardner Cottrell "International Research Council'ista"
(Kansainvälinen tutkimusneuvosto) sai herra ja rouva Morris'in kiinnostumaan ajatuksesta perustaa pysyvä organisaatio
seuraamaan niitä kansainvälisten kielten tutkimuksia, jotka oli jo aloitettu eri komiteoiden toimesta. Herra ja rouva Morris näkivät tässä mahdollisuutensa toteuttaa ambitionsa.
Liike apukielen perustamiseksi kansainvälisiä suhteita varten oli jo saanut uutta vauhtia "Committee on International Auxiliary Language":n työstä. Sen oli "International Research Council" perustanut Brysselissä vuonna 1919. Komitea keräsi probleemasta keskustelemaan henkilöitä joilla oli suuri kokemus kansainvälisissä asioissa ja viestinnässä sekä laaja kielellinen oppineisuus. Tämän komitean työn tuloksena "American Association for the Advancement of Science", "British Association
for the Advancement of Science" ja vastaava ranskalainen ja italialainen instituutio (silloin kyseisten maiden tärkeimmät
tieteelliset instituutiot) yhdessä järjestöjen "American Council on Education", "American Council of Learned Societies" ja muiden asiantuntijaryhmien kanssa perustivat yhdistyksen "International Auxiliary Language Association" (IALA).
International Auxiliary Language Association
Vuonna 1924 IALA rekisteröitiin laillisesti USA:ssa taloudellista
hyötyä tavoittelemattomaksi yhdistykseksi. Sen tavoitteena oli
yhdistyksen sääntöjen mukaan "edistää laajoja
tutkimuksia, keskusteluja ja julkisuutta joka liittyy kaikkiin apukielen
aikaansaamiseen liittyviin kysymyksiin, tuettuna tutkimustyöllä
ja kokemuksilla jotka nopeuttavat tätä prosessia intelligentillä tavalla ja vakaalla pohjalla".
Tavoitteena oli edelleen että valmis apukieli esitettäisiin
hyväksyttäväksi kaikkien maiden hallituksille. Tämä osoittaa että valmista apukieltä ei vielä ollut olemassa. Seuraava kappale määrittelee tavoitteen: "Kehitetään synteettinen kieli, jota opetetaan koko maailman kaikissa oppilaitoksissa yhteisenä välineenä ajatusten
välittämiseksi ja tiedon levittämiseksi äidinkieleltään poikkeavien ihmisten kesken".
Suunnitelmien mukaan tutkimukset aloitettaisiin sekä USA:ssa että
Euroopassa. IALA sai taloudellista tukea monista lähteistä, joista mainittakoon Carnegie Corporation, Rockefeller Foundation ja Research Foundation, mutta tärkeimmät tukijat olivat herra ja rouva Morris ja heidän perheensä. Nämä tulolähteet ehtyivät rva Morris'in kuoltua vuonna 1950.
IALA:n kansallisia ja kansainvälisiä kieliä koskevat
tutkimukset
Ensimmäiset vuodet IALA käytti apukieliprobleeman tutkimiseen. Perustettiin luettelo kaikesta kansainvälisiä kieliä käsittelevästä kirjallisuudesta ja kirjasto, johon kerättiin probleemaa sivuavat kirjat. Samaan aikaan luotiin kontaktit eri apukieliä tukeviin ryhmiin.
IALA painotti alusta lähtien että Yhdistyksen tavoitteena
ei ollut uuden apukielen kehittäminen. Sen tavoitteena oli pikemminkin saada aikaan tieteellinen perusta eri käynnissä olevien projektien vertaamiseksi. Niinpä se aloitti seuraavien kielten vertailevat tutkimukset: Esperanto (Zamenhof 1887), Latino sine flexione (Peano 1903), Ido (Couturat ja Leau 1907), Esperanto II (Saussure 1910), Occidental (de Wahl 1922) ja Novial (Jespersen 1928). IALA suoritti myös tärkeimpien kansallisten kielten vertailevaa tutkimusta (englanti, ranska, saksa, italia, latina, venäjä ja espanja), joista tutkimuksen kohteena olevat apukielet ottivat materiaalinsa. Mutta alkuvaiheessa tavoitteena oli saada aikaan kompromissi yllä mainittujen kielten välillä.
Koska Zamenhof ja Couturat eivät olleet enää elossa, Edmond Privat puolusti Esperantoa ja Sigfried Auerbach Idoa.
Kompromissihaaveiden hautaaminen
Rva Morris järjesti eri kielten perustajien ja esitaistelijoiden
välille useita tapaamisia vuosina 1925-30 Pariisissa, Bex'issä,
Genevessä ja Montreuxissa, joissa kukin edustaja tarjosi vastavuoroisia myönnytyksiä ja hyväksyi muutoksia kieliinsä. Voidaan sanoa että että tämä olevien kansainvälisten kielten tutkimus oli syvällisempää kuin minkä suoritti vuonna 1907 "Delegaatio kansainvälisen apukielen valitsemiseksi".
Joka tapauksessa kaikki kompromissiyritykset valuivat hiekkaan. Esperantistit ja idistit pitivät kiinni kieltensä eroavuuksista ja heidän kieltensä kaavamaisuus ei ollut yhteensopiva luonnollisten kielten kanssa. Niinpä kompromissitoiveet haudattiin ja kukin kieli jatkoi omia teitään. Lingvistien toisessa kansainvälisessä kongressissa Genevessä 1931 IALA järjesti ensimmäistä kertaa ammattimaisten kielitieteilijöiden ja apukielten asiantuntijoiden
välille kaksiviikkoisen tapaamisen ideoiden vaihtamiseksi. Konferenssia johti professori Otto Jespersen joka antoi tukensa IALA:n tutkimusohjelmalle. Peräti 27 maineikasta kielitieteilijää, jotka eivät olleet IALA:n jäseniä, allekirjoittivat puoltodokumentin. Heidän joukkoonsa tuli kahdeksan allekirjoittajaa lisää Lingvistien kolmanteen kongressiin, joka kokoontui Roomassa v. 1933.
Perusteellinen tutkimus johtaa yhteen kieleen
Sillävälin IALA suoritti tutkimuksia pohjois-Amerikassa.
Professori Herbert N. Shenton Syracusen yliopistosta
suoritti intensiivistä tutkimusta kielivaikeuksista
kansainvälisissä konferensseissa ja julkaisi raporttinsa v. 1933. Niin'ikään v. 1933 tri Edward L. Thorndike suoritti sarjan kokeita tekokielten ja luonnollisten kielten oppimisen suhteellisesta
helppoudesta. Helen S. Eaton, joka kuului IALA:n henkilökuntaan, tutki ideaa käyttää kansainvälistä
kieltä, tässä tapauksessa esperantoa, vertailevan
kielitieteen yksinkertaistetulla kurssilla auttamaan
opiskelijoita ensimmäisen vieraan kielen oppimisessa.
Hän julkaisi raporttinsa v. 1938 ja v. 1940 semanttisen frekvenssilistan.
V. 1935 IALA piti kokouksen USA:n Brysselin lähetystössä (jossa hra Morris oli lähettiläänä), tarkoituksena esittää ensi askeleet IALA:n suunnitelmasta saada aikaan maailman apukieltä koskeva sopimus. Suunniteltiin kansainvälisen kielen kysymyksiä koskevia kokouksia. Perustettiin niin sanottu "Committee for Agreement" (Sopimuskomitea) keskustelemaan maailman apukielen kriteereistä. Ensimmäinen kokous pidettiin v. 1936 USA:n Brysselin lähetystössä. Professori William E. Collinson (Liverpoolin yliopisto), joka oli ollut IALA:n jäsen jo varhaisista vuosista (ainakin vuodesta 1928), oli jo tehnyt arvokkaita valmistelevia tutkimuksia ja otti välittömästi osaa tähän työhön.
Tämän komitean jäseninä oli vaikuttava joukko tunnettuja kielitieteilijöitä: Julkaisussa "Some Criteria for an International Language and Commentary (Joitakin kansainvälisen kielen kriteerejä kommentteineen) vuodelta 1937 on luettelo joka käsittää 24 lingvistiä 19:stä yliopistosta. Komitea jatkoi tutkimuksiaan Euroopassa kunnes sodan syttyminen v. 1939 teki mahdottomaksi komitean kokoontumisen. Vuoden 1936 kuluessa Liverpoolin yliopistoon koottiin kansainvälinen ryhmä henkilöitä joilla oli vertailevan filologian koulutus. Sen johtajaksi tuli professori Collinson Liverpoolin yliopistosta apulaisjohtajana E. Clark Stillman. Työn alkuunsaattamiseksi Rockefeller-säätiö myönsi apurahan Liverpoolin yliopistolle, jossa IALA:n henkilöstö suoritti työtään. Lisäksi Research Corporation
antoi avokätisesti vuotuisen apurahan "tutkimuksia varten puolueettoman ja epäpoliittisen kielen aikaansaamiseksi". Työ jatkui Liverpoolissa kielitieteellisen aineiston ja kansainvälisen sanaston keräämiseksi.
Suunnanmuutos IALA:n tavoitteissa
Vaikka IALA ei ollut alunperin aikonut kehittää omaa
apukieltä, se alkoi muuttaa tavoitettaan suunnilleen
v. 1934 jälkeen kun kaikkien silloin tutkittavien
kielten sopivuus alkoi näyttää yhä epäilyttävämmältä. Erityinen merkitys oli sillä argumentaatiolla että oliko etusija annettava luonnolliselle kielelle (kuten Occidental) vaiko kaavamaiselle kielelle (kuten Esperanto tai Ido).
Tätä koskevat kokoukset pidettiin Genevessä v. 1935 ja
Kööpenhaminassa v. 1937, jossa - kansainvälisten kielten maailman suureksi hämmästykseksi - esperanto hylättiin kokonaan. Jo v. 1937 IALA:n tutkimukset päätyivät siihen tulokseen että kielen tieteellisessä ja puolueettomassa luomisessa se olisi johdettava täysin luonnollisista kielistä. Tutkijat olivat oivaltaneet että tuhannet eurooppalaisten kielten sanat olivat jo kansainvälisiä ja niiden eristäminen yhteiseksi sanastoksi tavoitellun kielen aikaansaamiseksi vaikutti pätevältä menetelmältä. Niinpä keskustelut näissä eurooppalaisissa kokouksissa, sen sijaan että ne olisivat olleet steriilejä ja negatiivisia, tuottivat positiivista edistystä luonnollisuuden puolesta ja kaavamaisuutta vastaan vaikka sekä rva Morris että professori Collinson olivat kiivaita esperanton kannattajia.
Esperanton hylkäämisen jälkeen IALA päätti
ratkaista ongelmalla kehittämällä oman kielen. Kehitystyön saattamiseksi päätökseen rva Morris antoi avokätisesti riittävää rahallista tukea. Sodan syttyminen v. 1939 pakotti hajottamaan monikansallisen henkilökunnan. Monet eurooppalaiset kielitieteilijät saivat hallituksiltaan sotaan liittyviä heille sopivia tehtäviä. (Esimerkiksi
professori Collinson joutui luopumaan pääosasta opetustyöstään Liverpoolissa, koska hän joutui työskentelemään hallituksen palveluksessa niiden ongelmien parissa, jotka aiheutuivat vihollismaissa syntyneistä ulkomaalaisista). Seurauksena oli että "Committee for Agreement" - komitean kokouksia ei voitu järjestää. Kielitieteelliset tiedostot ja jo kertynyt kirjasto siirrettiin New Yorkiin. Siellä Stillman organisoi uuden henkilöstön eri kansallisuuksista joita hän johti kunnes astui hallituksen palvelukseen v. 1943.
Tällöin tri Alexander Godesta tuli projektin johtaja. Yhteyksiä professori Collinsoniin pidettiin yhä vireillä. Tri Gode jatkoi tutkimusohjelmaa ja hänen työnsä kulminoitui "General Report"'iin (Yleisraportti) v. 1945, jossa esitettiin Yhdistyksen tutkimusten teoreettinen perusta: kansainvälisen sanaston perusidea; säännöt sanojen valitsemiseksi; niiden standardointi etymologisten prototyyppien perusteella ja ehdotetun kieliopin peruspiirteet. Raportin lopussa IALA esitteli kielensä kolmen mallin muodossa,
(1) alkuperäinen luonnollinen malli,
Luonnollisuus, kyllä!, kaavamaisuus - ei!
Sodan jälkeen vuonna 1946 professori André Martinet jätti
Sorbonnen yliopiston Pariisissa tullakseen IALA:n tutkimusryhmän johtajaksi New York'iin. Tunnustellakseen yleistä mielipidettä uuden kielen suhteen, jonka Yhdistys halusi kehittää, professori Martinet suoritti yksityiskohtaisia tiedusteluja eri maissa saadakseen selville kielen tulevien käyttäjien toiveet.
V. 1946 professori Martinet ja J.P. Vinay laativat melko laajan 127-kohtaisen englannin- ja ranskankielisen kyselyn joka jaettiin eri maiden asiantuntijoille tavoitteena saada kommentteja General Report'issa 1945 esitettyjen muunnosten rakenteellisista yksityiskohdista. Kolme muunnosta esitettiin kommentoitaviksi, luonnollinen malli joka koostui sanoista ja kieliopillisista ominaisuuksista jotka olivat todellisessa kansainvälisessä käytössä sekä kaksi mallia jotka oli General Report'issa esitetty nimillä Kaavamainen E ja Kaavamainen K. Kaikki kolme muunnosta olivat mahdollisia
perus-interlinguan malleja. Vastauksia kyselyyn ei käsitelty äänestys-ääninä. IALA:n henkilöstö käsitteli vastaukset huolellisesti ja veti johtopäätökset niiden ja jo olemassa olevien ja edelleen kertyvien tietojen valossa.
Ensimmäistä kertaa suunnitteilla olevasta kielestä käytettiin nimeä Interlingua. Seuraavana vuonna, 1947, IALA oli kehittänyt neljännen mallin. Tutkittavana oli nyt
neljä mallia, C, K, M ja P joita luonnehti eriasteinen luonnollisuus
tai kaavamaisuus. Kaavamaisia muunnoksia olivat C ja K, luonnollisia M ja P. Muunnos C vastasi Yleisraportin mallia E, joka muistutti Occidental'ia. Muunnos K oli melkein identtinen alkuperäisen K:n kanssa. Se muistutti
Idoa tai Esperantoa, josta oli poistettu ilmeiset heikkoudet.
Muunnos P oli alkuperäinen luonnollinen malli joka muistutti latinaa, menneen ajan muotoina -aba, -eba ja -iba, infinitiivin päätteinä -are, -ere ja -ire sekä substantiivin ja partisiipin perfektin päätteenä -e (calore, unione, proponite). Uutena muunnoksena oli M, joka esitettiin tarkasteltavaksi vasta Yleisraportin
ilmestymisen jälkeen. Uudessa muunnoksessa menneen ajan muotojen päätteinä olivat -ava, -eva ja -iva, infinitiivin päätteinä -ar, -er ja -ir, substantiivin ja partisiipin perfektin päätteenä ei ollut -e, muuten se oli lähellä
muunnosta C. Nämä neljä muunnosta lähetettiin 3000 valitulle henkilölle eri maihin ja niitä käytettiin eri vaihtoehtojen herättämien mielipiteiden tunnusteluun. Muunnosten liitteinä seurasivat eri argumenttien selitykset, joilla perusteltiin kunkin muunnoksen paremmuutta.
Tunnustelun tuloksena oli muunnos K:n ratkaiseva hylkääminen.
K oli äärimmäisen kaavamainen, näin tulivat kaavamaiset
kielet tyyppiä Esperanto/Ido vielä kerran hylätyiksi. Tiedustelu tuotti lopullisen tuen muunnoksille P ja M, luonnollisille malleille, mikä oli ollut tendenssinä jo v. 1922 Geneven konferenssin jälkeen. Muunnos C, joka oli vähemmän kaavamainen kuin K, sai kuitenkin sekin vähemmän kannatusta kuin luonnolliset mallit P ja M.
Englannin ja ei-romaanisten kielten puhujat kannattivat yleensä
muunnosta P, joka oli enemmän tai vähemmän tri Goden luomus, joka oli saksalainen syntyperältään ja amerikkalainen asuinpaikaltaan. Ranskalaiset suosivat muunnosta M, jota kannatti ja jonka tarjosi ranskalainen tri Martinet. Ranskalaiset osoittivat myös tendenssiä kohti muunnosta C joka oli lähempänä M- kuin P-mallia. Niinpä ratkaisuksi näytti tulevan kompromissi Goden mallin P, Martinet'n mallin M ja muunnoksen C välillä, jolloin ulkopuolelle jäi muunnos K, malli jota kannatti rva Morris, esperantisti.
Interlinguan julkistaminen
Ei ollut mikään salaisuus että Goden ja Martinet'n mielipiteet erosivat toisistaan. Heidän välillään vallitsi ilmeinen vihamielisyys. Martinet jopa epäili IALA:n kykyä saattaa projektinsa todelliseen käyttöön. Seurauksena oli että v. 1948 professori Martinet erosi IALA:n johdosta ja tätä asemaa tarjottiin tri Godelle, joka ryhmänsä kanssa ryhtyi viimeistelemään lopullista kieltä, joka yhdisti muunnosten P ja M parhaat ominaisuudet. Tavoitteena oli tuottaa kielioppi ja sanakirja käyttäen hyväksi 24 vuotta kestänyttä vertailevaa kieltentutkimusta ja lingvististä pedagogiikkaa.
Kolme vuotta lisää tarvittiin yksityiskohtien viimeistelyyn.
Rva Morris kuoli vuonna 1950 joka merkitsi myös rahallisen tuen loppumista. Onneksi rahaa oli kylliksi jäljellä niin
että v. 1951 voitiin julkaista Goden "Interlingua-English Dictionary"
joka käsitti 27 000 sanaa (alkuperäisenä tavoitteena
oli ollut vain 10 000 sanaa) sekä täydellinen Interlinguan kielioppi, tekijöinä Gode ja Hugh E. Blair. Näin oli saatu päätökseen äärimmäisen yksityiskohtainen työ kansainvälisen kielen tuottamiseksi, joka oli tullut maksamaan arviolta kolme miljoonaa Sveitsin frangia.
Aikaisemmat yritykset kehittää apukieli olivat jääneet
haaveiksi Interlinguaan verrattuna. Interlingua on todellinen kieli, jotakin aivan toista kuin muut maailman apukielet, jotka kukin ovat syntyneet yhden ainoan ihmisen ponnistelujen tuloksena. Interlingua on 25 vuotta kestäneen työn tulos, johon kielitieteilijöiden joukot uhrasivat suuren osan ajastaan, eikä pelkästään normaalin työpäivän jälkeisestä vapaa-ajasta. Tuloksena oli kieli, jota romaanisten kielten taitajat pystyvät lukemaan ensi näkemältä, koska se on romaanisten kielten luonnollinen tuote yksinkertaistetussa muodossa. Kielen aktiivinen hallinta vaatinee toki hieman opiskelua.
IALA lakkautettiin vuonna 1953 ja sen korvasi Science Service:n Interlingua-divisioona.
[F.P. Gopsill ja Brian C. Sexton]
|
Administrator de iste sito: -------------------------- Allan Kiviaho SILY - Suomen Interlinguayhdistys ry. FILF - Föreningen för Interlingua i Finland AFIL - Association Finlandese pro Interlingua  |