INTERLINGUA Puolueeton kansainvälinen kieli Moderni latina - kontrollikielinä italia, espanja/portugali, ranska ja englanti, varalla saksa ja venäjä Esitelmä Turun yliopistossa (Dante Alighieri - seura) 2002-02-13 Allan Kiviaho Suomen Interlinguayhdistys ry:n puheenjohtaja

	1. Suunnitelmakielet ja niiden historiaa		2. Näytteitä suunnitelmakielistä
	3. Suunnitelmakielten ominaisuuksia		4. INTERLINGUA - historiaa
	5. INTERLINGUA käytännössä     Interlingua ja yhdistyvä Euroopppa		6. INTERLINGUAN perusidea
	7. Interlinguan kielioppia		8. Kirjallisuutta
	9. Maastrichtin sopimuksen klausuuli 3B englanniksi, interlinguaksi ja esperantoksi		10. Interlinguan ja Esperanton vertailua
	Grammatica, dictionario e altere material in italiano. Obras de Paolo Castellina in interlingua. Compilate ex material de Paolo Castellina per Allan Kiviaho (Con permission de Paolo Castellina)

Vastaan mielelläni myös kysymyksiin (yhteystiedot lopussa). Niitä, jotka haluavat tietoja tähän sivustoon tulevista lisäyksistä ja muutoksista, pyydetään ilmoittamaan sähköpostiosoitteensa minulle. Jos mielenkiintoa ilmenee, voisimme kokeilla myös keskustelupiiriä Interlinguaan ja suunnitelmakieliin yleensä liittyvistä asioista. On mielenkiintoista kuulla sellaisten henkilöiden näkemyksiä, jotka eivät jo etukäteen suhtaudu ainakaan varauksettoman myönteisesti suunnitelmakieliin. Mielenkiintoinen on esim. sellainen tieto, että missä määrin vaikkapa Interlinguan kokee "pidgin-italiaksi" italialainen, "pidgin-espanjaksi" espanjalainen jne. Entä mitä kieliopillisia lisäyksiä Interlinguaan eri henkilöt pitävät toivottavina? Mukaan liittynyt henkilö poistetaan välittömästi postituslistalta hänen niin halutessaan. Allan Kiviaho 1. Suunnitelmakielet ja niiden historiaa Maailmassa arvioidaan olevan tällä hetkellä 6000 - 7000 kieltä. Useimpien kielten puhujia on jäljellä vain pieni joukko ja joka viikko kuolee parisen kieltä lopullisesti. Sadan vuoden kuluttua nykyisistä kielistä on kadonnut puolet, ehkä jopa 90 %. [A world empire by other means. The Economist, December 22nd 2001] Suunnitelmakieliä arvioidaan kehitetyn n. 1000. Suurin osa niistä on jäänyt kehittäjänsä pöytälaatikkoon. Pelkästään kirjassa "F.P. Gopsill. International Languages, a matter for interlingua. British Interlingua Society 1990. 282 s." niitä on luetteloitu yli 400. Vanhimman tunnetun keinotekoisen kommunikaatiovälineen kehitti roomalainen filosofi Claudius Galenus (synt. 131 eKr). Se perustui symboleihin, mutta vanhimman dokumentoidun varsinainen suunnitelmakielen kehitti Hildegard (Bingen, 1098-1178). Hänen kielensä käsitti 32 kirjainta ja 900 sanaa. Munkki nimeltä Folengo (1491-1544) kehitti yksinkertaistetun latinan, josta hän käytti nimeä "latino macaronico", joka lienee kuitenkin tarkoitettu pilaksi kuten meidän päiviemme suosittu "europanto", kehittäjänään tunnettu EU-kääntäjä Diego Marani. 1555 fyysikko ja astronomi Nostradamus kehitti kielen, joka oli tarkoitettu sillaksi latinalaisille ja itämaisille kansoille. Edellä mainituista on löydetty vain viittauksia, ei näytteitä. Jean-François Sudre askarteli 1817-1866 säveliin perustuvan kielen "langue musicale universelle" (Sol-ré-sol), joka perustui säveliin do, re, mi, fa, sol, joiden kombinaatioina voitiin muodostaa 11 732 eri sanaa ja vielä enemmän jos sävelten painotuksille annettiin merkitys. Tätä kieltä voitiin siis laulaa, soittaa, esittää väreillä jne. 1600- ja 1700-luvuilla oli jo monia varsinaisten suunnitelmakielten yritelmiä. Mm. sellaiset sen ajan yleisnerot kuin René Descartes, "modernin filosofian isä", sekä filosofi ja matemaatikko Gottfried Wilhelm Leibniz puuhailivat idean parissa. Descartes julkaisi 2-osaisen tutkielman "Harmonie Universelle", Pariisi 1636-37. Leibniz kehitti 1666 kielen joka perustui matemaattiseen logiikkaan. Siinä numeroita 1-9 vastasivat konsonantit b, c, d, f, g, h, l, m ja n ja 1, 10, 100, 1000 ja 10000 vastasivat vokaaleja. Niinpä 5 = "ga", 60 = he. Hannoverin kirjastossa on n. 15 000 Leibnizin kirjettä, mutta ainoassakaan niistä hän ei ole käyttänyt suunnitelmakieltään. Nämä ns. "filosofiset" kielet pyrkivät täydelliseen loogisuuteen ja olivat liian epäkäytännöllisiä. Mainittakoon vielä, että kuuluisa italialainen kirjailija, filosofi, Bolognan yliopiston professori ja semiootikko Umberto Eco on tutkinut mm. Esperantoa.   Eco, Umberto   The search of the perfect language (Ricerca della lingua perfetta nella cultura europea).   Oxford, Blackwell 1995. 385 pp. ISBN 0-631-17465-6. Meidän päivinämme mainittavaa merkitystä omaavia suunnitelmakieliä on vain muutama: - Volapük. 1879-80, saksalainen pastori J.M. Schleyer. Ensimmäinen laajaa innostusta herättänyt suunnitelmakieli, jolla on yhä joitakin harrastajia. - Esperanto. 1887, liettualais-puolalainen silmälääkäri L.L. Zamenhof. Kun Volapük oli herättänyt kiinnostuksen suunnitelmakieliin, Esperanto sai heti monia innostuneita harrastajia koska se oli ratkaisevasti "parempi". Miljoonat tai sadat miljoonat ihmiset tietävät, mikä on Esperanto. Varsinaisten osaajien määrä lienee ollut kuluneiden 115 vuoden kuluessa ehkä miljoona+. - Idiom Neutral. 1893-1898 (julkaistu vasta 1902). Venäläinen insinööri Woldemar Rosenberg. Tämä oli suuresti parannettu Volapük ja Esperantoakin luonnollisempi. - Latino sine flexione. 1903, tunnettu italialainen matemaatikko Giuseppe Peano. - Ido. Reformoitu esperanto. 1907, kehittäjä yhä arvoitus, mahdollisesti Louis Couturat. Kielen edelleen kehittämisessä näytteli huomattavaa osaa mm. kuuluisa tanskalainen kielitieteilijä Otto Jespersen. - Interlingue (alunperin "Occidental"). 1922, eestiläinen laivastoupseeri ja opettaja Edgar de Wahl. - Novial. 1928, Otto jespersen. - Interlingua. 1924-1951, syntyi suuren kansainvälisen yhteistyön tuloksena, viimeistelijänä saksalais-amerikkalainen tri Alexander Gode-von Aesch. - Glosa. 1981, W. Ashby & R. Clark. Edeltäjänä Interglossa, 1943, L. Hogben. 2. Näytteitä suunnitelmakielistä 2.1 Merkittävimmät suunnitelmakielet Volapük. 1880. J.M. Schleyer O Fat obas, kel binol in süs, paisaludomöz nem ola. Kömomöd monargän ola. Esperanto. 1887. L.L. Zamenhof Patro nia, kiu estas en la cxielo, sankta estu via nomo, venu regeco via. Idiom Neutral. 1902. W. Rosenberger Nostr Patr kel es in sieli, ke votr nom es sanktifiked; ke votr regnia vedi Latino sine flexione. 1903. G. Peano Patre nostro, qui es in celos, que tuo nomine fi sanctificato; que tuo regno adveni Ido. 1907. L. Couturat Patro nia, qua esas en la cielo, tua nomo santigesez, tua regno advenez Interlingue. 1922. E. de Wahl Patre nor, qui es in li cieles. Mey tui nomine esser sanctificat, mey tui regnia venir Novial. 1928. O. Jespersen Patre nusen, kel es in li siele, vun nome mey bli fika santi, vun regia mey adveni Interlingua. 1951. International Auxiliary Language Association Patre nostre, qui es in le celos, que tu nomine sia sanctificate; que tu regno veni Glosa. 1981. W. Ashby & R. Clark Na parenta in Urani; na volu; Tu nima gene revero. Tu krati veni 2.2 Muita suunnitelmakieliä Reformoitu esperanto. 1894. L.L. Zamenhof, Esperanton isä teki teki kieleensä suuren joukon parannusehdotuksia, mutta "La Ligo Esperantista" hylkäsi ne äänin n. 100-50. Patro nue kvu esten in cielo, sankte estan tue nomo, venan regito tue. Lingvo Kosmopolita. 1913. Tunnetun kielitieteilijän ja semiootikon R. de Saussuren kehittämä Reformoitu esperanto. Tutonish. 1902. E. Molee. Pangermaaninen kieli Vio fadr hu bi in himl, holirn bi dauo nam, dauo reich kom. Satukielet. Esim. Lojban ja Klingon. Pilakielet. Tunnettu Brysselin tulkki ja kääntäjä Diego Marani on kehittänyt pilakielen "Europanto", jossa yhdistetään villisti suurten eurooppalaisten kielten sanoja ja ominaisuuksia. Notre Padre who est en la ciel, may votre nombre est sanctificado. Venga votre reino. "Euro, el echte und unico veritable europeo, esse op vakanza in Finlandia. Un bel dag, decide in eine sauna te gehen. Er esse mucho vapor und calor. Euro fatiguante transpire quando la porte gaat open und eine siluetta entre ..." Internet - sivustossa http://www.europanto.contagions.com/europanto.html on lukuisia näytteitä europantosta. Sivustossa http://www.europanto.contagions.com/news.html#altern Diego Marani esittää viitteitä muihin pilakieliin: - Europanto™ Alternatives - Balbylone: language combining other ones. - Et un exemple d'Esperanto, sur un site consacré à Tintin ... - Eurolang - Humour: Alternatives à l'Europanto™: Eurofrancais ou EuroEnglish Huomattakoon että Diego Marani esittää Interlinguan vakavana kielenä - tosi kielenä: - Interlingua: a serious one: a real language. 3. Suunnitelmakielten ominaisuuksia 3.1 Termejä Tekokieli (artificial language). Apukieli (auxiliar language). Suunnitelmakieli (Plansprache). Uuslatina. "Demokratian latina". "Puolueeton kansainvälinen kieli". Nyt kun Esperanton ja Interlinguan kannattajat lobbaavat kieltään Euroopan Unionin yhteiseksi käyttökieleksi, he eivät mielellään käytä sellaisia termejä kuin "tekokieli" ja "apukieli". 3.2 Pääluokat Suunnitelmakielet voidaan jakaa esim. seuraaviin neljään pääluokkaan: 1. Filosofiset kielet. Pyritään luomaan kieli, joka noudattaa tinkimättä logiikan lakeja. Menneiden vuosisatojen yritelmät eivät ole johtaneet käytännöllisiin tuloksiin. V. 1999 kuollut prof. Kjell Sellin teki sen suuntaista kehitystyötä käyttäen peruskielenä Esperantoa. Joskus olen kuullut puhuttavan ideasta kehittää niin looginen tekokieli, että se voisi toimia samalla Basic'in tapaisena tietokoneen ohjelmointikielenä. Tulee mieleen sana "Compuranto" - Computer esperanto. 2. Tekokielet (schematic languages, constructed languages). Pyrittäessä yksinkertaistamaan ja säännönmukaistamaan kieltä mahdollisimman pitkälle etäännytään luonnollisten kielten rakenteista. Tyypillinen sellainen kieli on Esperanto. 3. Luonnolliset suunnitelmakielet (naturalistic languages). Pyritään säilyttämään luonnollisten kielten rakenteet mahdollisimman pitkälle, esim. suuri osa sanastoa muodostuu luonnollisen kielen sanoista ja niiden muodoista. Sanastoa ja kielioppia on kuitenkin standardoitu ja rationalisoitu epäsäännöllisyyksien vähentämiseksi. Tyypillisimpiä edustajia ovat latino sine flexione ja Interlingua. Latinaan perustuvia luonnollisia suunnitelmakieliä on olemassa vähintään 100 kappaletta. Glosassa on huomattava osuus klassisen kreikan sanastolla mutta kielioppi on saanut vaikutteita mm. kiinasta ja malaijilaisista kielistä. On myös kehitetty "pangermaanisia" (Pangermanic, Weltdeutsch, Weltsprache ...), "panslaavilaisia" (Myezhduslavyansky yezyk, Obshcheslavyansky yazyk ...) ja "pan-romaanisia" suunnitelmakieliä. 4. Yksinkertaistetut luonnolliset kielet Tunnetuin lienee "Basic English", jonka kehitti v. 1932 C.K. Ogden (Cambridgen yliopiston professori) ja jolla Winston Churchill piti sodan aikana koko maailmalle osoitetun radiopuheen. Ogden on osallistunut myös ainakin yhteen Interlinguan kehittämiskonferenssiin. "Voice of America" käytti lähetyksissään osittain yksinkertaistettua englantia "Special English". Amerikkalainen traktoritehdas Caterpillar kehitti yksinkertaistetun englannin ei-englanninkielisten maiden teknistä henkilökuntaansa varten. Sitä sovelsi käyttöönsä jossain määrin suomalainen KONE - yhtymä. Yksinkertaistettua englantia käytetään myös lentoliikenteessä. Oma lukunsa ovat "pidgin"- ja kreolikielet ja niihin verrattavat paikalliset "lingua francat", jollaisia esiintyi esim. Välimeren kauppiaiden keskuudessa. Niitä voidaan pitää luonnollisten kielten ja suunnitelmakielten välimuotona. 3.3 Suunnitelmakielten yleinen teoria Proposed Guidelines for the Design of an Optimal International Auxiliary Language. (7th draft). by Richard K. Harrison. 1996-04-16 (1.3 the "ease of learning" question. 1.4 the matter of cultural neutrality. 2. Phonology 2.1 phoneme selection. 2.2 phonotactics. 2.3 phonemic distinctions. 3. Orthography. 3.1 writing system. 4. Morphology. 4.1 compounding. 4.2 allomorphy. 5. Vocabulary. 5.1 vocabulary sources. 5.2 semantics. 6. Grammar. 6.1 simplicity. 6.2 syntax. 6.2.1 the need for a planned syntax. 6.2.2 the SVO approach [Subject, Verb, Object]. 6.2.3 configurational or inflectional?. 6.2.4 a minimalist approach. 6.2.5 attachment ambiguities. 6.3 gender. 6.4 transitivity. 7. Computer Tractability.) Edellä mainittu artikkeli lienee löydettävissä internetistä. Jos ei, voitte kysyä: Useimmiten suunnitelmakielen päätavoitteeksi on asetettu sen helppo opittavuus. Erässä ruotsalaisissa lukioissa on opetettu monet vuodet interlinguaa otsikolla "Allmän språkkunskap", joka on korvannut latinan. Aloitteen tähän teki Interlingua-veteraani Ingvar Stenström. On todettu, että tietty osaamisen taso on Interlinguassa saavutettavissa neljäsosassa siitä ajasta joka kuluu kansallisen kielen vastaavan tason oppimiseen. Edelleen on todettu että ne oppilaat, joiden ensimmäisenä vieraana kielenä on ollut Interlingua, ovat oppineet muita vieraita kieliä nopeammin kuin ne, jotka aloittivat suoraan kansallisesta vieraasta kielestä (samanlaisia kokemuksia on saatu Esperanton suhteen). Oppimisen helppouteen vaikuttavia tekijöitä: 1. Kielioppi säännöllinen ja yksinkertaistettu (ei poikkeuksia),     1.1 kielioppi lisäksi "tuttu" (sisältää suurten kielten kielioppien ominaisuuksia) 2. Ei sanojen taivutuksia (taivutukset ja sijamuodot korvataan prepositioilla) 3. Sanat ennestään tuttuja (otettu suurista kielistä, "kansojen yhteisestä sanavarastosta") 4. Foneettinen kirjoitus Esperantossa kielioppi on säännöllinen mutta verrattain monimutkainen ja vähemmän "tuttu" kuin Interlinguassa. Esperantossa Interlinguaan verrattuna esim. adjektiiviatribuutit taipuvat ja siinä käytetään akkusatiivin päätettä. Esperantossa sanat ovat vähemmän luonnollisia keinotekoisten suffiksien takia ja niitä on otettu mielivaltaisesti muistakin kuin latinalaisperäisistä kielistä. Interlinguassa kirjoitus ei ole täysin foneettista vaan vastaa osittain romaanisten kielten käytäntöä. Interlinguassakin olisi helppo siirtyä täysin foneettiseen kirjoitukseen (siltä varalta onkin olemassa jo rinnakkainen ortografia), mutta jos kielen halutaan kilpailevan kansallisten kielten, kuten englannin, kanssa kielen luonnollisuuden takia on ehkä hieman tingittävä. 4. INTERLINGUA - historiaa Ollessaan potilaana eräällä klinikalla 1920-luvun alkupuolella Alice V. Morris, miljardööri Vanderbiltin tytär ja Dave Hennen Morris'in (USA:n lähettiläs Brysselissä 1933-1937) puoliso, tutustui sattumalta Esperantoon. Hän innostui suuresti ajatuksesta luoda optimaalinen suunnitelmakieli. Perustettiin organisaatio nimeltä IALA (International Auxiliary Language Association), jonka tavoitteena oli saada aikaan optimaalinen suunnitelmakieli lähinnä yhdistämällä jo olemassa olevien suunnitelmakielten parhaat ominaisuudet. IALA aloitti seuraavien kielten vertailevat tutkimukset: Esperanto (Zamenhof 1887), Latino sine flexione (Peano 1903), Ido (Couturat ja Leau 1907), Esperanto II (Saussure 1910), Occidental (de Wahl 1922) ja Novial (Jespersen 1928). IALA suoritti myös tärkeimpien kansallisten kielten vertailevaa tutkimusta (englanti, ranska, saksa, italia, latina, venäjä ja espanja), joista tutkimuksen kohteena olevat apukielet ottivat materiaalinsa. Mutta alkuvaiheessa tavoitteena oli saada aikaan kompromissi yllä mainittujen kielten välillä. Koska Zamenhof ja Couturat eivät olleet enää elossa, Edmond Privat puolusti Esperantoa ja Sigfried Auerbach Idoa. Rva Morris järjesti eri kielten perustajien ja esitaistelijoiden välille useita tapaamisia vuosina 1925-30 Pariisissa, Bex'issä, Genevessä ja Montreuxissa, joissa kukin edustaja tarjosi vastavuoroisia myönnytyksiä ja hyväksyi muutoksia kieliinsä. Kaikki kompromissiyritykset valuivat hiekkaan. Esperantistit ja idistit pitivät kiinni kieltensä eroavuuksista ja heidän kieltensä kaavamaisuus ei ollut yhteensopiva luonnollisten kielten kanssa. Niinpä kompromissitoiveet haudattiin ja kukin kieli jatkoi omia teitään. Lingvistien toisessa kansainvälisessä kongressissa Genevessä 1931 IALA järjesti ensimmäistä kertaa ammattimaisten kielitieteilijöiden ja apukielten asiantuntijoiden välille kaksiviikkoisen tapaamisen ideoiden vaihtamiseksi. Konferenssia johti professori Otto Jespersen joka antoi tukensa IALA:n tutkimusohjelmalle. Peräti 27 maineikasta kielitieteilijää, jotka eivät olleet IALA:n jäseniä, allekirjoittivat puoltodokumentin. Heidän joukkoonsa tuli kahdeksan allekirjoittajaa lisää Lingvistien kolmanteen kongressiin, joka kokoontui Roomassa v. 1933. 1933-1940 tehtiin sekä USA:ssa että Euroopassa suunnitelmakielen problematiikan perustutkimusta. V. 1935 IALA:n kokouksessa USA:n Brysselin lähetystössä määriteltiin järjestön tuleva strategia. Perustettiin niin sanottu "Committee for Agreement" (Sopimuskomitea) keskustelemaan maailman apukielen kriteereistä. Ensimmäinen kokous pidettiin v. 1936 USA:n Brysselin lähetystössä. Professori William E. Collinson (Liverpoolin yliopisto), joka oli ollut IALA:n jäsen jo ainakin vuodesta 1928), oli jo tehnyt arvokkaita valmistelevia tutkimuksia ja otti välittömästi osaa tähän työhön. Sopimuskomitean jäseninä oli vaikuttava joukko tunnettuja kielitieteilijöitä. II maailmansodan syttyminen v. 1939 teki mahdottomaksi komitean kokoontumisen. Vuoden 1936 kuluessa Liverpoolin yliopistoon koottiin kansainvälinen ryhmä henkilöitä joilla oli vertailevan filologian koulutus. Sen johtajaksi tuli professori Collinson Liverpoolin yliopistosta apulaisjohtajana E. Clark Stillman. Työn alkuunsaattamiseksi Rockefeller-säätiö myönsi apurahan Liverpoolin yliopistolle, jossa IALA:n henkilöstö suoritti työtään. Lisäksi Research Corporation antoi avokätisesti vuotuisen apurahan "tutkimuksia varten puolueettoman ja epäpoliittisen kielen aikaansaamiseksi". Vaikka IALA ei ollut alunperin aikonut kehittää omaa apukieltä, se alkoi muuttaa tavoitettaan suunnilleen v. 1934 jälkeen kun kaikkien silloin tutkittavien kielten sopivuus alkoi näyttää yhä epäilyttävämmältä. Erityinen merkitys oli sillä argumentaatiolla että oliko etusija annettava luonnolliselle kielelle (kuten Occidental) vaiko kaavamaiselle kielelle (kuten Esperanto). Tätä koskevat kokoukset pidettiin Genevessä v. 1935 ja Kööpenhaminassa v. 1937, jossa - kansainvälisten kielten maailman suureksi hämmästykseksi - Esperanto hylättiin kokonaan. Jo v. 1937 IALA:n tutkimukset päätyivät siihen tulokseen että kielen tieteellisessä ja puolueettomassa luomisessa se olisi johdettava täysin luonnollisista kielistä. Tutkijat olivat oivaltaneet että tuhannet eurooppalaisten kielten sanat olivat jo kansainvälisiä ja niiden eristäminen yhteiseksi sanastoksi tavoitellun kielen aikaansaamiseksi vaikutti pätevältä menetelmältä. Esperanton hylkäämisen jälkeen IALA päätti ratkaista ongelmalla kehittämällä oman kielen. Kehitystyön saattamiseksi päätökseen rva Morris antoi avokätisesti riittävää rahallista tukea. Mm. koska Liverpool joutui sodassa kiivaiden pommitusten kohteeksi IALA:n päämaja siirrettiin New York'iin, jossa Stillman organisoi uuden henkilöstön eri kansallisuuksista joita hän johti kunnes astui hallituksen palvelukseen v. 1943. Tällöin tri Alexander Godesta tuli projektin johtaja. Yhteyksiä professori Collinsoniin pidettiin yhä vireillä. Tri Goden työ kulminoitui "General Report"'iin (Yleisraportti) v. 1945, jossa esitettiin Yhdistyksen tutkimusten teoreettinen perusta: kansainvälisen sanaston perusidea; säännöt sanojen valitsemiseksi; niiden standardointi etymologisten prototyyppien perusteella ja ehdotetun kieliopin peruspiirteet. Raportin lopussa IALA esitteli kielensä kolmen vaihtoehtoisen mallin muodossa. Sodan jälkeen vuonna 1946 professori André Martinet jätti Sorbonnen yliopiston Pariisissa tullakseen IALA:n tutkimusryhmän johtajaksi New York'iin. Tunnustellakseen yleistä mielipidettä uuden kielen suhteen, jonka Yhdistys halusi kehittää, professori Martinet suoritti yksityiskohtaisia tiedusteluja eri maissa saadakseen selville kielen tulevien käyttäjien toiveet. Ensimmäistä kertaa suunnitteilla olevasta kielestä käytettiin nimeä Interlingua. Seuraavana vuonna, 1947, IALA oli kehittänyt neljännen mallin. Malleja C, K, M ja P luonnehti eriasteinen luonnollisuus tai kaavamaisuus. Kaavamaisia muunnoksia olivat C ja K, luonnollisia M ja P. Muunnos C vastasi Yleisraportin mallia E, joka muistutti Occidental'ia. Muunnos K oli melkein identtinen alkuperäisen K:n kanssa. Se muistutti Idoa eli Esperantoa, josta oli poistettu ilmeiset heikkoudet. Muunnos P oli alkuperäinen luonnollinen malli joka muistutti latinaa, menneen ajan muotoina -aba, -eba ja -iba, infinitiivin päätteinä -are, -ere ja -ire sekä substantiivin ja partisiipin perfektin päätteenä -e (calore, unione, proponite). Uutena muunnoksena oli M, joka esitettiin tarkasteltavaksi vasta Yleisraportin ilmestymisen jälkeen. Uudessa muunnoksessa menneen ajan muotojen päätteinä olivat -ava, -eva ja -iva, infinitiivin päätteinä -ar, -er ja -ir, substantiivin ja partisiipin perfektin päätteenä ei ollut -e, muuten se oli lähellä muunnosta C. Nämä neljä muunnosta lähetettiin 3000 valitulle henkilölle eri maihin ja niitä käytettiin eri vaihtoehtojen herättämien mielipiteiden tunnusteluun. Muunnosten liitteinä seurasivat eri argumenttien selitykset, joilla perusteltiin kunkin muunnoksen paremmuutta. Luonnollinen vaihtoehto sai suuren enemmistön kannatuksen. Professori Martinét siirtyi v. 1948 Columbia-yliopistoon, jossa hän nousi kielitieteilijänä maailmanmaineeseen. Tri Gode palasi IALA:n tutkimustyön johtoon ja hän viimeisteli Interlinguan kehittämisen julkaisemalla v. 1951 Interlingua-englanti - sanakirjan ja Interlinguan kieliopin. Prof. Martinét kannatti versiota, joka olisi lähempänä romaanisia nykykieliä, tri Gode valitsi ratkaisun, joka oli puolueettomampi ja lähempänä latinaa. Erot olivat pieniä mutta näkyviä. Tuloksena oli kieli, jota romaanisten kielten taitajat pystyvät lukemaan ensi näkemältä, koska se on romaanisten kielten luonnollinen tuote yksinkertaistetussa muodossa. 5. INTERLINGUA käytännössä IALA lakkautettiin vuonna 1953 ja sen korvasi Science Service:n Interlingua-divisioona. Vuonna 1955 perustettiin kansainvälinen Interlingua-unioni UMI - Union Mundial pro Interlingua. Sen presidentiksi tuli tri Alexander Gode. Tri Goden kuoltua v. 1970 presidentiksi tuli Leland B. Yeager, amerikkalainen taloustieteen emeritus-professori. Prof. Yeager on yhä aktiivinen interlinguisti, mutta hän luovutti v. 1999 paikkansa UMI:n presidenttinä Jesper Olsson'ille, nuorelle monien kielten opiskelijalle Lund'in yliopistosta. Olsson kuitenkin luopui asemastaan jo v. 2001, koska mm. väitöskirjan valmistelu vei hänen aikansa. Uudeksi presidentiksi valittiin 47-vuotias puolalaissyntyinen odontologian tohtori Barbara Rubinstein, joka muutti Ruotsiin v. 1970. Tri Rubinstein organisoi mallikelpoisesti Interlinguan 50-vuotisjuhlakonferenssin Gdanskissa Puolassa kesällä 2001. Taustansa ja kielitaitonsa (puola, ruotsi, ranska, venäjä, englanti, saksa, Interlingua) ansiosta hän on mitä sopivin henkilö ko. tehtävään Euroopan Unionin laajentuessa itään. UMI:lla on kolme kunniajäsentä: - James M. Buchanan, USA, taloustieteen nobelisti. - Giovanni Blandino, Italia, joka on toiminut viimeksi virassa, jonka hän on itse kuvannut Interlinguaksi seuraavasti:   "Professor de Philosophia del Cognoscentia e del Scientia in le Pontifica Universitas Lateanensis e in le   Pontifica Universitas Urbaniana". Prof. Blandino on kirjoittanut laajoja teologis-filosofisia kirjoja Interlinguaksi. - André Martinet, Ranska, kuuluisa kielitieteilijä ja Interlinguan kehitystyön viimeistä edellinen johtaja.   Hän kuoli v. 1999 yli 90-vuotiaana. Tri Alexander Gode oli tunnettu kääntäjä, romaanisten ja germaanisten kielten opettaja yliopistossa ja kirjankustantaja. Interlinguan valmistuttua tri Gode käänsi monien tieteellisten konferenssijulkaisujen ja aikauslehtikirjoitusten, etenkin lääketieteellisten, yhteenvetoja Interlinguaksi. Lisäksi kokonaisia artikkeleita ja ilmestyipä yksi luonnontieteellinen aikakauslehtikin kokonaan Interlinguaksi. Tri Goden kuoltua Interlingua alkoi kadota edellä mainitusta käytöstä ja tieteen "lingua francaksi" on tunnetusti tullut yhä vahvemmin englanti. Interlingua on sinänsä pysynyt koko 51-vuotisen olemassaolonsa aikana virkeänä hengissä, vaikka sen harrastajajoukko on ollut pieni. On julkaistu monia kirjoja ja lehtiä. Suorastaan monumentaalinen oli sveitsiläisen prof. Ric Bergerin tuotanto. UMI:n nykyinen pää-äänenkannattaja on "PANORAMA in Interlingua", joka on ilmestynyt 15 vuotta (sitä edelsi 24 vuoden ajan julkaistu "Currero"). Panoraman päätoimittajana on koko sen olemassaolon ajan ollut yhä nuori tanskalainen monilahjakkuus Thomas Breinstrup, joka on pääammatiltaan suuren päivälehden Berlingske Tidende'n toimittaja. Interlingua ja yhdistyvä Eurooppa Interlinguan tapaiselle puolueettomalle kielelle ei ole ollut suurta "sosiaalista tilausta". Mutta nyt on, kun laajeneva Euroopan Unioni kamppailee ylivoimaisten kieliongelmien parissa joka on ajoittain leimahtanut jo suorastaan "kielisodaksi". Voidakseen tulla USA:n veroiseksi tieteen, tekniikan ja talouden mahdiksi Eurooppa tarvitsee yhden yhteisen kielen käytännön tarpeita varten. Muuten ei henkisten ja aineellisten resurssien synerginen hyödyntäminen ole mahdollista. Sellaiseksi kieleksi uhkaa nykyistä menoa tulla englanti. Toisena uhkana on "kolmen hegemonistisen isovelikielen (englanti, ranska, saksa) epäpyhä triumviraatti". Miksi ei englanti?. Englanti on systeeminä (systeemiteoreettisesti ja semioottisesti tarkastettuna) täysi kaaos. Englannissa käytetään n. 40 äänteen kuvaamiseen 1100 eri merkkiä ja merkkiyhdistelmää ilman mitään selvää logiikkaa. Lisäksi englannissa varsinkin vokaalien ääntäminen eroaa suuresti keskimääräisten eurooppalaisten ääntämisestä, joka on verrattain lähellä klassista latinaa. Suuri latinan proosan mestari Caius Iulius Caesar on englanninkielisten mielestä "Dzhuuliös Siisö(r)". Ja kaikkien vapaustaistelijoiden perussankari Spartacus "Spaadögös" tai jopa "Spadägäs". Järjestysluku 33. on amerikan englanniksi "thöödithööd" - Interlinguaksi "trentatertie". Englannin kieli on erityisen suuri uhka eurooppalaisille kulttuureille ja kansallisille ja alueellisille kielille, koska englanti ei-systemaattisena kielenä pakottaa samalla omaksumaan kielen kulttuuriympäristön (joita on lisäksi lukemattomia) suuremmassa määrin kuin juuri mikään muu kieli. Eikö siitä ole räikeänä esimerkkinä vaikkapa äskettäinen Eurovision iskelmälaulukilpailujen Suomen karsinta? Yhtä lukuunottamatta kaikki englannin kielisiä ja lisäksi tietokoneenomaisesti samaan kaavaan puristettua monotoniaa. Se yksi oli italiankielinen, kaunis ja hyvin laulettu, mutta se ei saanut juuri yhtään ääntä. O TEMPORA, O MORES! Interlingua kielenä, joka ei ole kenenkään äidinkieli, ei muodosta samanlaista uhkaa, varsinkin jos Euroopassa voimakkaasti tuetaan seuraavia periaatteita: 1. Kotimaassa käytetään pääasiassa omaa kansallista kieltä (joita joissakin maissa on useampia kuin yksi) 2. Kansainvälisissä käytännön asioissa käytetään Interlinguaa, jota jokaisen eurooppalaisen edellytetään osaavan hyvin.     Elleivät kaikki asianomaiset halua puhua jotakin kansallista kieltä. Interlingua ainoana virallisena kielenä esim. EU:n hallinnossa merkitsisi sen työn suurta rationalisoitumista. Tällä hetkellä kieliongelmat tekevät mm. europatentin aikaansaamisen vaikeaksi, joka puolestaan merkitsee suurta haittaa EU:n kilpailukyvyssä USA:han ja Japaniin nähden. Jos asiakirjat julkaistaan Interlinguaksi, ne saadaan verrattain vähällä vaivalla käännettyä kansallisille kielille. Jos jossakin istunnossa on 20 osanottajaa, joista kukin hallitsee hyvin vain äidinkieltään, tarvitaan kaavan x=n(n-1) mukaan 380 tulkkia. Vielä paljon tärkeämpää kuin EU:n hallinto on jokaisen EU:n kansalaisen kyky kommunikoida jokaisen muun EU:n kansalaisen kanssa ilman mitään kielellisiä esteitä. Eli superkommunikaatio epäkommunikaation asemesta, kuten sanoi nobelisti Reinhard Selten, joka tarkoitti tosin Esperantoa. 6. INTERLINGUAN perusidea 1. Euroopan ainoa todellinen "lingua franca" on latina. Latina on jättänyt kaikkiin eurooppalaisiin kieliin suuren määrän sanoja ja se on muokannut eurooppalaista ajattelutapaa. 2. Latina elää yhä romaanisissa kielissä. 3. Interlingua perustuu niihin latinan sanoihin jotka ovat säilyneet meidän päiviimme saakka. Interlinguan sanoiksi hyväksytään ne sanat, jotka esiintyvät vähintään kolmessa seuraavista neljästä kontrollikielestä: Italia, espanja/portugali (yhdessä), ranska ja englanti. "Tasatulostapauksia" varten ja täydennykseksi käytetään varalla saksaa ja venäjää. 4. Nykypäivän nopeasti kehittyvä maailma synnyttää uudissanoja. Niihin pätevät samat säännöt kuin kohdassa 3. 5. Kontrollin läpäisseitä sanoja ei välttämättä oteta sellaisenaan. Pyritään määrittelemään sanojen prototyyppi, kantamuoto, joka oli yhteinen ko. kontrollikielissä ennenkuin sana alkoi muuntua kansallisten kielten muotoihin. Pyritään välttämään kansallisia erikoisuuksia. Niinpä käytetään muotoa tempo tyypillisen espanjankielisen muodon tiempo asemesta. Suuresti yksinkertaistaen Interlinguan perusfilosofiaa voidaan kuvata esim. seuraavasti: Latino classic  |                    / espaniol/portugese Latino vulgar   |--- INTERLINGUA ---| italiano Latino medieval |                    \ francese                                       \ anglese 6. Kirjoitus on pitkälti foneettista mutta vältetään ratkaisuja, jotka ovat liian luonnottoman näköisiä. Eli poikkeuksia sallitaan esim. tietyissä ranskalaista ja italialaista alkuperää olevissa sanoissa. Ne olivat ennen selviöitä eurooppalaiselle sivistyneistölle, mutta vanha aika katoaa. Täysin foneettiseen kirjoitukseen voidaan siirtyä, jos se osoittautuu tarpeelliseksi. 7. Kielioppi on kohdassa 3. mainittujen neljän kontrollikielten kielioppien rationalisoitu yhdistelmä. 8. Kohdan 3. periaatteista joudutaan toisinaan tinkimään. Aina ei ole olemassa konsensusta kontrollikielten välillä. Varsinkin pienissä "kieliopillisissa" sanoissa esiintyy vaikeuksia. Tri Gode teki ensin sen ratkaisun, että hän hyväksyi muiden suunnitelmakielten kieliopillisia sanoja sikäli kuin ne tuntuivat sopivan Interlingua-ympäristöön. Myöhemmin hän sanoi että itse asiassa voitaisiin vaikeissa tapauksissa turvautua mm. klassiseen latinaan. 7. Interlinguan kielioppia Tätä luentoa varten on laadittu italiankielinen aineisto: http://www.interlingua.fi/itgr/caspidx.htm Ruotsalainen Interlingua-veteraani Ingvar Stenström on tehnyt lyhyen kieliopin INTERLINGUA. 2000-luvun kansainvälinen kieli. Esittely. Lyhyt kielioppi. Suomen oloihin mukaillut 1997-06-25 ja 2001-06-05 Allan Kiviaho, Kivimäentie 16 E, FIN-01620 VANTAA, Puh: + 358 (0) 9 898 720 allan.kiviaho@kolumbus.fi. Katso interlingua.fi/fingram.htm 8. Kirjallisuutta Interlinguan virallinen kielioppi on Interlingua. A grammar of the international language prepared by Alexander Gode and Hugh E. Blair of the Interlingua Division of Science Service (formerly of the research staff of the International Auxiliary Language Association). Frederick Ungar Publishing Co. New York 1971. 118 pp. ISBN 0-8044-0186-1. Precio 22.69 EUR. Tilausohjeet: interlingua.fi/umilib.htm Internet-versio (tehty Australiassa): www.geocities.com/linguablau 9. Maastrichtin sopimuksen klausuuli 3B.     Le clausula 3B del Tractato de Maastricht. Tämä on näytteeksi siitä, kuinka hyvin Interlingua toimisi Euroopan Unionin hallintokielenä. ENGLISH - ENGLANTI - ANGLESE The community shall act within the limits of the powers conferred upon it by this treaty and the objectives assigned to it therein. In areas which do not fall within its exclusive competence the community shall take action in accordance with the principle of subsidiarity only if and insofar as the objectives of the proposed action cannot be sufficiently achieved by the member-states and can therefore by reason of the scale or effects of the proposed action be better achieved by the community. INTERLINGUA Le communitate debe ager intra le limites del poteres conferite a illo per iste tractato e le objectivos assignate a illo hic. In areas le quales non se trova intra su competentia exclusive le communitate debe ager de accordo con le principio de subsidiaritate si, e solmente si, le objectivos del action non pote esser sufficientemente complite per le statos membros e dunque pote, a causa del scala o del effectos del action proponite, esser plus ben complite per le communitate. ESPERANTO La Komunumo devas agi interne de la potencolimoj, kiujn rajtigas al gxi tiu cxi traktato, kaj de la celoj cxi-traktate difinitaj al gxi. En agadkampoj, kiuj ne trafas en gxian solkompetenton. La Komunumo devas agi lau la principo de akcesoreco nur se, kaj gxis tioma grado ke, la celoj de la proponata agado ne suficxe atingeblas de la membro-sxtatoj kaj sekve pro la amplekso kaj efikoj de la proponata agado povos esti pli bone plenumitaj de la Komunumo. 10. Interlinguan ja Esperanton vertailua Koska Interlingua ja Esperanto kilpailevat yhteisen käyttökielen asemasta, niiden keskinäistä vertailua ei voida välttää. Esperantistit mainostavat kieltään "demokratian latinana", mutta esimerkit osoittanevat, kumpi on lähempänä latinaa, Interlingua vai Esperanto. Esperanto Multaj el cxiuj tiuj junaj kaj maljunaj idealistoj, kiuj aligxis al Esperanto jam dum gxiaj unuaj jaroj kaj esperis gxian tujan enkondukon en cxiujn lernejojn, baldau estis seniluziigitaj. Interlingua Multos de omne le idealistas juvene e vetere, qui adhereva a Esperanto jam durante su prime annos e sperava su introduction immediate in omne scholas, tosto era disillusionate. (Monet niistä kaikista nuorista ja vanhoista idealisteista, jotka liittyivät Esperanto-liikkeeseen jo sen ensi vuosina ja toivoivat sen välitöntä ottamista kaikkiin kouluihin, pettyivät pian.) Internet-sivustossa http://www.interlingua.fi/2natuni.htm verrataan YK:n ihmisoikeuksien julistuksen erikielisiä versioita: Declaration del derectos human Interlingua - esperanto - italiano Interlingua - esperanto - espaniol Interlingua - esperanto - francese Interlingua - espaniol - portugese Interlingua - IDO - italiano Interlingua - IDO - esperanto Comparation statistic Interlingua - esperanto - italiano Interlingua - esperanto - francese Interlingua - esperanto - IDO - italiano

Actualisate le 2010-03-02 Administrator de iste sito: -------------------------- Allan Kiviaho SILY - Suomen Interlinguayhdistys ry. FILF - Föreningen för Interlingua i Finland AFIL - Association Finlandese pro Interlingua