VOISIKO LATINASTA TULLA EUROOPAN KIELI? POTEREA LE LATINO DEVENIR LE LINGUA DE EUROPA?

VOISIKO LATINASTA TULLA  EUROOPAN KIELI? Ex: Lindberg Bo: Latina ja Eurooppa, s. 115-118. Jyväskylä 1997. ISBN 951-796-075-1 Alkuteos: Europa och latinet. Vitterhetsakademiens Skriftserie om Europa, Natur och Kultur. Stockholm 1993. Katso myös: Takakansi   Bo Lindberg on Tukholman yliopiston aate- ja oppihistorian professori. Aika ajoin on esitetty haave latinan paluusta kansainväliseksi kieleksi. Latinankielisiä lehtiä on perustettu, latinan sanastoa on modernisoitu ja asiaa pohtivia konferensseja järjestetty. Erityisesti 1800-luvun lopussa, jolloin monia muitakin maailmankielihankkeita kuten esperanto käynnistettiin, keskusteltiin latinan mahdollisesta paluusta. Johdonmukaisimmin latinaa on puolustanut vatikaani. Latina on yhä katolisen kirkon virallinen kieli, vaikka messu tavallisesti toimitetaan kansankielellä. Vatikaani seuraa latinan kehitystä ja osallistuu sen sanaston kehittämiseen.       Keskusteltaessa latinan mahdollisuuksista palata maailmankieleksi keskeisintä on ollut vaatimus sen yksinkertaistamisesta - toisin sanoen juuri päinvastaisesta projektista kuin historiasta tuntemamme aikaisemmat latinan reformit: karolinginen, humanistinen ja uushumanistinen. Latinan syntaksia pitäisi uudistajien mukaan yksinkertaistaa modernien kielten, lähinnä englannin, kaltaiseksi. (Sellainen kieli on Interlingua - Allan Kiviaho) On jopa vaadittu hankalien taivutuspäätteiden poistamista kokonaan (Peano: Latino sine flexione; latina ilman taivutuksia -AK). Tällaisilla hankkeilla ei kuitenkaan ole ollut sanottavaa menestystä. Latina on jäänyt pienen harrastajajoukon spesialiteetiksi. Latinan harrastajien määrä on pieni verrattuna vaikkapa esperanton saavuttamaan suosioon. Tuskinpa latinistit ovat edes valmistautuneita mahdollisuuteen, että heidän harrastuksestaan syntyisi maailmankieli. Vilkaisu Vatikaanissa ilmestyvään Latinitas - lehteen ei anna mielikuvaa erityisen dynaamisista kielenuudistajista, vaan pikemminkin latinan perinteisten arvojen puolustajista, jotka kirjoittavat esseitä vanhan latinankielisen kirjallisuuden pohjalta. Eräässä latinan asemasta käydyssä debatissa (Latinitas 1986:34) vastustettiin latinan yksinkertaistamista englannin mallin mukaan siksi, että moinen uudistus olisi vastoin latinan luonnetta ja vähentäisi latinan herättämää älyllistä mielenkiintoa. Vanha argumentti latinan hyödyllisyydestä muodollisen kasvatuksen välikappaleena asetetaan siis etusijalle suhteessa sen viestinnälliseen tehokkuuteen. Tyypillisesti monien latinan harrastajien mielestä tehokkaan ja yksinkertaisen latinan luominen merkitsisi koko kielen vulgarisoimista. Euroopan nykyisessä yhdentymisprosessissa kysymys latinan asemasta on kuitenkin joutunut uuteen valoon. On olemassa sekä historiallisia että käytännöllisiä edellytyksiä latinan elpymiselle. Historialliset syyt perustuvat eurooppalaisen universalismiajatuksen renessanssiin. Uskonpuhdistusajasta asti latina on aina yhdistetty väistyviin voimiin kuten katoliseen kirkkoon, oppineeseen säätyyn ja aristokratiaan. Tämä kuva on tosin jossain määrin virheellinen: latinan käyttö luonnontieteiden kielenä 1600-ja 1700-luvulla osoittaa sen palvelleen myös edistystä. Latinan käyttö tässä yhteydessä johtui kuitenkin pikemminkin käytännöllisistä kuin ideologisista syistä eikä tämä havainto muuta mitään käsitystä latinasta modernismin vastaisena ja menneisyyteen kuuluvana kielenä. Euroopan nykyisessä postmodernissa tilanteessa kaksi niistä tekijöistä, jotka aikoinaan vaikuttivat latinan hiipumiseen, on heikkenemäsä tai jopa poistumassa näyttämöltä, nimittäin kansallisvaltiot ja protestantismi. Kansallisvaltioiden heikkeneminen koskee ainakin läntistä Eurooppaa, kun taas itäisessä Euroopassa valtionmuodostus näytää edelleen tapahtuvan entiseltä pohjalta. Läntiseen Eurooppaan alkaa jälleen muodostua ylikansallisia horisontaaleja rakenteita kuten keskiajalla, vaikka uusia rakenteita luokin nyt talouselämä eikä kirkko. Postmodernin Euroopan ylikansallisuus muistuttaa esimodernin Euroopan tilannetta. Ei ole aivan mahdotonta että latinakin hyötyisi tästä jotain. Euroopan Unionin ongelmaksi muodostuvat sen lukuisat kielet, jotka kaikki ovat tasa-arvoisia. Voimavaroja kuluu dokumenttien kääntämiseen jäsenmaiden kielille, minkä lisäksi ranska ja englanti kilpailevat EU:n johtavan kielen asemasta. Tarvittaisiin yhteistä kieltä, joka kelpaisi ainakin kirjalliseen käyttöön. Latinaa, johon liittyy kansainvälisen kielen traditio, voitaisiin kuvitella neutraaliksi kieliforumiksi, joka asettaisi EU:n kaikki jäsenmaat yhtäläiseen asemaan ja jonka käyttö suojelisi pieniä kansalliskieliä. Latinan paluun mahdollisuuksia eurooppalaiseksi yleiskieleksi ei kuitenkaan pidä liioitella. EU:n virkamiesten ja poliitikkojen patistaminen latinakouluun ei ole realistinen ajatus, ainakaan ellei latinaa suuresti yksinkertaisteta. Kaikilla ei olisi siihen motivaatiota eikä lahjojakaan. Suurten maiden edustajat jatkaisivat joka tapauksessa omien kieltensä käyttöä, koska he tietävät pienten maiden edustajien osaavan englantia ja ranskaa ja turhamaisuudesta haluavan myös näyttää taitonsa. Pakkolatina koettaisiin häiritseväksi esteeksi, turhaksi velvoitteeksi, josta ei olisi vastaavaa hyötyä. Kieli, jota käytetään enemmän periaatteen kuin tosiasiallisen hyödyn vuoksi menettää nopeasti auktoriteettinsa, herättää ärtymystä ja joutuu naurunalaiseksi. Kansainvälisessä kielitaistelussa suuret valtakielet eivät voita ainoastaan käyttäjiensä lukumäärän ja maidensa merkityksen vuoksi, vaan myös siksi että ne tarjoavat välitöntä hyötyä, vetoavat pienten maiden turhamaisuuteen ja voittavat naurajat puolelleen. Asianlaita olisi ehkä hiukan toisin, jos latinaa käytettäisiin vain asiakirjoissa eikä puhuttuna kielenä. Tällöin kuitenkin törmättäisiin avoimuusperiaatteeseen. Latinaksi kirjoittavat eurokraatit olisi helppo mustamaalata keskiaikaisten klerkkien kaltaisiksi salailijoiksi, jotka latinan avulla pimittävät tietonsa tavalliselta kansalta. Latinaa on juhlapuheissa ehdotettu ratkaisuksi EU:n kielipulmaan. Ajatus ei ole kuitenkaan synnyttänyt minkäänlaista vastakaikua. EU lupaa kunnioittaa kansalliskieliä, mutta toivoo käytännössä että ihmiset opettelisivat englantia ja ranskaa. On syytä huomauttaa, että vaikka latinan käyttö ratkaisisikin Euroopan sisäiset kielipulmat, se ei lainkaan helpottaisi EU:n kontakteja muuhun maailmaan. Vaikka latina on Euroopan ja länsimaailman yhteistä kulttuuriperintöä, sama ei päde koko ihmiskuntaan. Latinan sivistykselliselle käytölle sen sijaan avautuu uusia näkymiä yhdentyvässä Euroopassa. Euroopan yhteisen kulttuuriperinnön ja eurooppalaisen yhteenkuuluvaisuuden symbolina latinalla voi olla suurikin merkitys. Osoituksena tästä on latinan harrastuksen viriäminen entisissä itäblokin maissa, jotka haluavat vahvistaa siteitään länteen. Mikäli Eurooppa todella yhdentyy, sen on luotava itselleen identiteetti, johon kuuluu muutakin kuin talous. Eurooppalaisen identiteetin muokkaamiseen latina soveltuu hyvin. On aivan mahdollista että latinan painoarvo kasvaa ainakin niissä kouluissa, joiden opetusohjelmaan sisältyy eurooppalaisuuskasvatusta. Nykyajan tarpeita vastaavaan latinanopetukseen pitäisi kuulua kielen opetuksen lisäksi katsaus koko latinan kulttuurihistoriaan ja sen Euroopan kieliin ja kirjallisuuteen jättämiin jälkiin. Toivoa sopii, että tällä kertaa vältettäisiin ne karikot, joihin Euroopan historiallisen identiteetin tutkiminen helposti ajautuu, kuten omahyväisyys, muukalaispelko ja kansalliskiihko. On myös huolehdittava siitä, että ylhäältäpäin annettu euroidentiteetti ei tukahduta kansallisia kulttuureja. Tällaisten vaarojen tiedostaminen ei kuitenkaan saa estää oman identiteetin tutkimusta, jonka tulee olla sekä rakentavaa että kriittisen etäisyyden säilyttävää. Tällaisessa hengessä latinan kulttuuriperintö voisi antaa panoksensa eurooppalaisen identiteettimme tiedostamisprosessiin. - - - Osmo Pekonen: Tämä suomennos ilmestyi jyväskyläläisen Atena Kustannus Oy:n kustantamana. Suomen Ateenana vanhastaan tunnettua Jyväskylää voitaisiin yhtä hyvin nimittää Suomen Roomaksi sillä latinistien arvovaltainen maailmankongressi Nonus Conventus Internationalis Academiae Latinitati Fovendae kokoontui siellä 2000-08-06--13 puheenjohtajanaan Jyväskylän yliopiston silloinen latinan professori Tuomo Pekkanen (tunnettu Nuntii Latini - uutislähetysten toimittajana - AK)

POTEREA LE LATINO DEVENIR LE LINGUA DE EUROPA? Ex: Lindberg Bo: Latino e Europa, p. 115-118. Jyväskylä 1997. ISBN 951-796-075-1 Libro original:: Europa och latinet. Vitterhetsakademiens Skriftserie om Europa, Natur och Kultur. Stockholm 1993. Reguarda etiam: Coperto posterior Bo Lindberg es le professor de historia de ideas e scientias al Universitate de Stockholm. De tempore in tempore on ha presentate le sonio de retorno de latino como lingua international. On ha fundate periodicos latin, modernisate le vocabulario de latino e organisate conferentias pro pensar le idea. Particularmente al fin del 19me seculo, quando on startava etiam plure altere projectos de linguas international, como esperanto, on discuteva de eventual retorno de latino. Le plus consequentemente latino ha essite defendite per le Vaticano. Latino es ancora le lingua official del ecclesia catholic, benque le missa es soventemente effectuate in le lingua national. Le Vaticano seque le developpamento del latino e participa al developpamento de lor vocabulario. Quando on ha discutite super le possibilitate de retorno del latino como lingua mundial le plus central ha essite le demanda de simplification de illo - con altere parolas un projecto que es exactemente un contrario al previe reformas del latino que son nos cognite ex historia: Le carolingian, humanistic e neohumanistic. Secundo le reformistas on deberea simplificar le syntaxo del latino in conformitate con le linguas moderne, in prime loco anglese. (Interlingua es tal lingua - Allan Kiviaho). On ha mesmo demandate que le suffixos inhabile deberea esser delite totalmente (Peano: Latino sine flexione - AK). Tal projectos non ha habite grande successo. Latino ha remanite un specialitate de un parve plure de enthusiastos. Le numero de hobbyistas de latino es parve si comparate p.ex. le popularitate del esperanto. Le latinistas ne quidem son preparate al eventualitate, que ex le hobby de quales nascerea un lingua mundial. Un ocular al magazine Latinitas, que es publicate in Vaticano, non da un imagination de reformistas lingual specialmente dynamic, sed plus de defensores de valores traditional de latino, qui scribe essayos a fundo de vetule litteratura latin. In un debatto super le position de latino (Latinitas 1986:34) on opponeva le simplification de latino conforme al modello de anglese con argumento, que tal reforma esserea contra le character de latino e diminuerea le interesse intellectual que latino evoca. Assi, al vetule argumento de utilitate de latino como medio de education formal es date prioritate in relation de su efficacia in communication. Typicamente plure latinistas pensa que creation un latino effective e simple significarea un vulgarisation del tote lingua.   Totevia, in le currente processo del unification de Europa le question de position del latino ha arrivate sub nove luce. Il ha conditiones e historic e practic pro le renascentia del latino. Le causas historic se funda le renascentia del idea del universalismo europee. Desde le reformation religione latino ha sempre essite connecte al fortias cedente como le ecclesia catholic, le classe docte e aristocratia. Ver, iste pictura es un pauc erronee: le uso de latino como lingua de scientias natural in le 16me e 17me seculos prova que illo serviva etiam le progresso. Sed le uso de latino in iste connexion veniva plus ex cosas practic quam ideologic e iste observation altere nulle conception de latino como un lingua antimodernistic e pertinente al passato. In le currente situation postmoderne duo del factores, que in su tempore conduceva a pallidar de latino, debilita o mesmo se absenta ex scena, il son le statos national e le protestantismo. Le debilitar de statos national pertine al minimo le Europa del West quando in le est le formation de statos appare occurrer de fundo ethnic como in le passato. In Europa del West il comencia formar supernational structuras horisontal como in le medievo, benque le creator de nove structuras es nunc economia, non le ecclesia. Le supernationalismo de Europa postmoderne resembla le situation de Europa premoderne. Il non es totalmente impossibile que etiam le latino beneficarea alicun de isto. Un problema del Union de Europa es su plure linguas, omne del quales son equal. Ressources son dissipate pro traduction de documentos a linguas de statos membros. Additionalmente francese e anglese concurre pro le position dominante de lor linguas. On besoniarea un lingua commun que esserea commode al minimo pro uso scripte. On poterea se imaginar le latino, que ha tradition como un lingua international, como un neutral foro lingual, que ponerea omne statos membros del UE a un position equal e le uso de qual salvaguarderea parve linguas national. Totevia on non debe exaggerar le possibilitates de latino como universal lingua europee. Hassante le empleatos e politicos del UE a scholas latin es un idea non-realistic, al minus non si on non de longe simplifica latino. Omnes non haberea motivation a illo, mesmo non talentos. Le representantes de grande paises in omne caso continuarea de uso de lor proprie linguas, proque illes sape que le representantes de parve paises possede anglese e francese e vole, de vanitate, etiam demonstrar lor saper. On experirea le latino obligatori como un obstaculo disturbante, un obligation non-necesse que non darea uso correspondente. Un lingua, que es usate plus pro principio quam pro uso actual rapidemente perde su auctoritate, invoca irritation e deveni un ludibrio. In le international lucta lingual le potente grande linguas non vince solmente pro le grandor de usatores e le significantia de lor paises, sed etiam proque illos offere uso immediate, appella al vanitate de parve paises e vince le ridentes a lor parte. Le cosa esserea forsan un pauc altere, si on usarea latino solmente in documentos e non como lingua parlate. Sed, totevia, on colliderea con le principio del transparentia. Il esserea facile de denigrar le eurocratos qui scribe in latino como celatores similar a le clericos medieval qui a fortia de latino cela su conscientia de populo commun. On ha proponite latino in orationes como solution al problema lingual de UE. Sed iste idea ha evocate nulle resonantia. Le UE promisa de respectar linguas national, sed in practica spera que le gentes apprenderea anglese e francese. On debe remarcar que quamquam le uso de latino solverea le problemas internal de Europa, illo non del toto facilitarea le contactos del UE con le resto del mundo. Etsi latino es le commun hereditage cultural de Europa e le mundo occidental, le mesme non pertine al tote de humanitate. Sed a uso cultural de latino se aperi nove perspectivas in le Europa unificante. Como symbolo de hereditage commun de Europa e solidaritate europee latino pote haber un grande significantia. Como prova de isto es le augmento de interesse a latino in previe paises socialista, que vole fortiar su bandas al west. In caso que Europa vermente se unifica, illo debe crear pro se un identitate que include etiam altere quam sol economia. Latino es bon pro formar le identitate europee. Il es totalmente possibile que le importantia de lotine se acresce al minus in le scholas que ha education de europeismo. Le inseniamento de latino pro besonias actual deberea includer in plus a inseniamento del lingua un vista general al tote de historia cultural de latino e al tracias que illo ha lassate in le linguas e litteratura de Europa. On pote sperar que on poterea in iste vice evitar le trappas que son sovente imboscate in le cerca del identitate historic de Europa, como contentamento del se ipse, xenophobia e nationalismo. On debe anque prospicer que le identitate europee que es date ab supra non suffoca le culturas national. Sed le conscientia de iste menacias non debe impedir le recerca de proprie identitate, que debe esser et constructive et tenente un distantia critic. In iste spirito le hereditage cultural de latino poterea dar su contribution al processo de conscientia del nostre identitate europee. - - - Osmo Pekonen: Iste edition in finnese era publicate per Atena Kustannus Oy ex Jyväskylä. Jyväskylä es ab ancian tempores cognite como le Athenas de Finlandia. On poterea tamen appellar lo como le Roma de Finlandia proque le prestigiose conferentia mundial de latinistas Nonus Conventus Internationalis Academiae Latinitati Fovendae era arrangiate la le 2000-08-06--13 Tuomo Pekkanen, le previe professor de latino al Universitate de Jyväskylä, como presidente (Prof. Pekkanen es ben cognite como redactor del Nuntii Latini - AK).

Actualisate le 2009-07-07 Administrator de iste sito: -------------------------- Allan Kiviaho SILY - Suomen Interlinguayhdistys ry. FILF - Föreningen för Interlingua i Finland AFIL - Association Finlandese pro Interlingua